Äiti.

Minulla on tänään syntymäpäivä.

Perhe tuli laulamaan yhdeksän jälkeen onnittelulaulua. Poikaystäväkin oli nostanut itsensä normaalia aiemmin sängystä ja tullut minua varten.
Mutta äiti. Äiti ei tullut.

Itkin hieman. Äiti on vihainen. Mutta minä en voi pyytää anteeksi, sillä minä inhoan sen käytöstä. Miten sen humala ja kaikki vaikuttaa perheeseen. Miten äidillä on aivan omat sääntönsä ja hän voi käyttäytyä kuin itse tahtoo. Minä en jaksa tanssia äidin tahdissa.

Kyllä se silti sattuu.

PS. Poikaystävä kirjoitti minulle syntymäpäiväkirjeen. Se oli hirvittävän kaunis.

(Älä satuta minua.)

Enää ei ole vain minun ahdistuskohtaukset keskellä yötä. Nyt on sinunkin.

Minä sammutan valot ja käyn viereesi makaamaan. Sinä hengität raskaasti ja sanot että on niin kovin raskasta olla. Niin, muistatko. Minä kyllä tiedän, kuinka joskus tuntuisi helpommalta vain lakata olemasta. Pudota lattian läpi ja kadota.

Viime aikoina minä olen tahtonut sanoa, että tuntuu kuin olisin rakastunut sinuun. Sitten se on aina tuntunut liian paljolta. Meidän ei pitänyt olla mitään paljon.

Tänään sinä silti olet niin paljon. Niin helvetin paljon.

Enkä kuitenkaan sano että olet liikaa. Vaikka. Sinulle tytöt flirttailevat kun menet suorittamaan hygieniapassia. Sinun kanssasi ne tanssivat, kun menet poikien kanssa ulos. Sinun perääsi ne kääntyvät katsomaan.

Ja minä olen vain minä; Epävarmuus on toinen nimeni.

mutta näissä asioissa jos ei tiedä rakas / silloin tietää jo

Pian kaksi vuorokautta minun kroppa on jännittänyt jokaista lihasta. Se alkaa olla kovilla. Huutaa sinun kanssasi kilpaa. Nöyryyttää. Hengitys kulkee väliin vain vaivoin. Minä olen väsynyt. Itkisin, mutta kyyneleet ei valu.

Pelkään maailman eniten mitä huominen tuo tullessaan. Että voiko siitä edes selvitä. Voiko tästä kaikesta edes jaksaa eteenpäin.

Tänään sinä olet juhlimassa parhaan kaverisi kanssa. Sen, joka ei tiedä minusta. Ja minä pelkäsin jo alkuviikosta, mitä tänään tapahtuisi. Ja nyt sinulla olisi syy. Voisit kostaa.

Vaikka ei se olisi kosto. Se olisi jotain paljon enemmän. Sinä tahtoisit sitä.

Minä en usko nukkuvani koko yönä. Minä odotan että sinä laitat tekstiviestin 'en tahdo olla enää sun kanssa', jotta olisi jotenkin hyväksyttävämpää lähteä toisen mukaan. Ei se olisi. Mutta mikä minä olen sanomaan mitä sinä saat tehdä. Likainen huora.

En tahtoisi epäillä. Mutta kun minun pääni täyttyy kuvista, joissa sinä nait jotain toista. Minä en voi sulkea silmiäni koska silloinkin ne kuvat täyttää minun silmät. Minä kuulen ne äänet. Sen tytön voihkinnan. Se toinen on parempi. Ehkä se on akrobaatti. Ehkä se on estottomampi. Seksikkäämpi. Osaa äännellä kuin pornotähti. Minä en kykene edes tulemaan.

Minä näen kuinka sinä nussit sitä niin kuin minua ei koskaan olisi ollutkaan.


Minä tiedän että minun ongelmat liittyy kamalan usein humalaan. Ettei kannattaisi juoda. Kun pitää valehdella lääkäreille alkoholinkäytöstään. Mutta minä tahdon humalaan. Minun pitää päästä hetkeksi tästä olosta. Eikä huomenna tarvitsisi olla huolissaan, maailman turvallisin seura. Saisi nauraa. Rakkaustytön äidin syntymäpäivät.

Kun sinä et tahdo edes koskea minuun. Kuinka tämän voisi kestää. Sen kylmän katseen ja rumat ajatukset. Itseinhon.
Jos vain voisin lähteä. Juosta pakoon. Kauas. Minä lähtisin. Matkalaukkuineen junaan.

Tai sen alle.

Tiedäthän sinä.

Minä olen sinun likainen pikku salaisuutesi.

Hah.

Tietäisitpä omani.

Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä. Tai edes kahdesta yhdessä. Laastareilla toisiinsa sidottuina.

Kuinka sekava olenkaan taas tänään. Tuhannesti naurua seksiä hellää kosketusta. Ilkeitä sanoja. Minä lataan kaiken, sanon. Sinä pudistat päätäsi ja sanot ettei toista voi tuntea. Et sinäkään minua tunne.

Minä sinua vielä vähemmän.

Hankkisi sitten jonkun helvetin akrobaatin.

Tänä viikonloppuna sinä olet nähnyt minusta ehkä enemmän kuin moni.
Makkaran puklut, pikkuveljen pierut, isän nallekravatin ja äidin humalan. Minun kyyneleet.

Kaiken mitä minä en tahdo kenenkään näkevän.

Ethän juokse karkuun, ole kiltti, älä jätä minua

Enkä minä ole koskaan ollut niin lähellä Huippua. Koskaan tuntenut niin.

Minä pidän sinusta ihan kamalan hirmuisen paljon.

Torstai on toivoa täynnä (tai sitten vain ei.)

Vihreesilmäinen otti yhteyttä.

'Mitäs sä?'
Mitä se sulle kuuluu helvetin paska.

Haluaisi tulla moikkaamaan, kun koulu on nyt ihan lähellä.
Ei se nyt oikein sovi.

Yöllä näin unta Ällästä. Mitä sekin tulee minun uniin vielä vuosien jälkeen.

Minun on paha olla. Poikaystävä ei puhu. Minua ahdistaa. Pelottaa mennä töihin tällaisena, itkuisin silmin. Ottaisit minut vain syliin ja rakastaisit rikki. Rakastaisit rikki rikki rikki rikki rikki.

Puhdas huora.

Yöllä sinä kysyt miksi minua ahdistaa.

'En minä tiiä.'
'Vai etsä vaan kerro mulle?'

Niin. Niitä asioita ei kerrota kenellekään. Ne käpertyy minun sydämen ja keuhkojen ympärille, ja saa ajattelemaan että hengitys kulkisi paremmin jos löisi rintalastan keittiöveitsellä kolmesta kohtaa auki. Niistä ei puhuta.

Siitä kuinka yksi parhaista kavereistani työnsi minut ruosteista pakettiautoa vasten loppukesän aamuyönä, nosti hameeni ylös ja nyt minä kannan ristinäni sen poikuutta. Siitä kuinka minä en voi enää puhua sen kanssa mistään katsoa silmiin hymyillä halata. Kuinka minua inhottaa ajatella sitä.

Siitä kuinka minä voin pahoin, kun minun ääntäni ei kuulla sanoessani ei. Siitä kun en itsekään kuule sitä aina. Kun minä makaan silmät kiinni jonkun alla, jota en lainkaan halua. Leikin nauttivani, jotta toinen tuntisi itsensä hyväksi. Siitä kuinka lakkaan ajattelemasta itseäni, vain miellyttääkseni jotain, jonka olen tavannut muutamaa tuntia ennen. Siitä kuinka kuvotan itseäni herätessä sen miehen viereltä.

Siitä kuinka nöyryytetty minä olen virtsatessani toista kertaa vuoden sisällä purkkiin ja kuinka pelokas olen odottaessani tuloksia. Tai tuijottaessani raskaustestin viivoja. Kuudelta aamulla, ennen kuin koko muu perhe on herännyt. Tai ostaessani kolmatta jälkiehkäisypilleriä muutaman kuukauden sisällä ja valehdellessani kirkkain silmin apteekkarille, joka hymyilee lohduttavasti. Kyllä se näkee että sä oot pelkkä huora.

Se syö minua. Antaa itsensä raiskattavaksi. Joutua itsensä raiskaamaksi. Kaikki johtuu vain omasta tyhmyydestä. Se saa minut tuntemaan itseni niin huonoksi. Niin huonoksi, ettei siitä voi kenellekään oikeasti puhua.

Ja kun sinä puhut vapaudesta. Tuota se minulle merkitsee. 

'Saitko, saitko, saitko vapauden
Vai saitko sittenkin vain yksinäisyyden?
Voit tulla ja mennä ja olla
Aivan, miten huvittaa
Mutta missään ei oo häntä, joka odottaa'
herra ylppö ja ihmiset - varoitus 

(Ja tuo otsake. Sain sukupuolitautitestien tulokset eilen. Ja olen puhdas. Sitten tajusin, että voihan tuon tavallaan käsittää toisinkin. Jos ymmärrätte.)

Tyttö on usein humalassa. Koska silloin se osaa kuvitella olevansa olemassa.

Enhän minä ennen juonut näin paljon. Enhän?

Minulla on käsittämättömän huono olo. Voisin oksentaa.
En minä edes ymmärrä, miksi käyn ulkona, kun en nauti siitä enää. Rakkaustytön kanssa on hauskaa, mutta ei koskaan muiden kanssa. En tiedä.

Ennen minä rakastin humalaa. Sitä elämisen tunnetta. Viime keväänä olin koko ajan humalassa ja se oli ihan parasta. Nyt minua aina vain ahdistaa.


Plus että tahdon vain Poikaystävän kainaloon nyt.

Kuivuvat kidukset tarjoillaan lumpeenlehdiltä.

mikä teitä vaivaa
miksi te kysytte tuollaisia

miksi minä olisin sinun kanssasi jos rakastaisin vielä vihreesilmäistä

miksi minä olisin sinun kanssasi jos en olisi niin ihastunut kuin alussa

mitä järkeä. en ymmärrä ollenkaan.


Minulla on oikeasti aika kovin hyvä olla. Pitkästä aikaa niin tyyni. Vaikka välillä tuntuu, että haluaisin huutaa päin sinun naamaa, että rakastan ja karataan naimisiin ja ollaan loppuelämä yhdessä. Mutta se on ohimenevää. Ja se on helppo kestää, kun tiedän vain olevani ihminen, joka tuntee täysillä. Tahtoo ladata kaiken. Tai lataa vaikkei tahtoisikaan.

Mutta minusta näin on hyvä. Ihan järjettömän hyvä olla sinun kanssa. Ilman paineita mistään. Tulevaisuudesta. Se on niin kaukana ja turhaa ja jotain mitä en sinun kanssasi tahdo ajatella.

Ollaan vaan ja pussaillaan ja halitaan ja nussitaan ja aaaaah.

Ja silti argh. Olen halunnut kirjoittaa tästä, mutta en osaa kun en edes tiedä mitä oikeasti mietin. Tavallaan ollaan salassa. Sen parhaalta kaverilta. Möh. Mitä siitä edes voi ajatella?

Mutta niin. Se suuttuisi kuulemma. Kun ne on sopineet, että ei ala seurustelemaan johonkin kymmeneen vuoteen. Ja on se minusta jotenkin loukkaavaa. Ja mietin, että miten sitten kun taas tuokin alkaa käymään koulussa ja pitäisi olla melkein kuin ei olisikaan. Tai. En minä ole sellainen, että haluasin siellä käytävillä pussailla ja yök kaikkea tosi teiniä. Mutta silti. Kai minusta silti olisi kiva näyttää, että olen sen tyttöystävä.

Mutta ehkä tämä joskus selviää. Ja niin kauan kun se ei tahdo kävellä jossain viisi metriä minun takanani julkisilla paikoilla, niin olen kai sitten ihan tyytyväinen.

Minä tiedän: sinä riität.

Torstaina Pojasta tuli Poikaystävä. Minusta tuli oikea Tyttöystävä. Virallisesti.

Pussailtiin maailman eniten jäätävän kylmässä illassa. Oltiin lähellä. Pidettiin kiinni.

Tavallaan tämä kaikki on niin outoa. Maata sen vieressä aamuyön tunteina ja tuntea ihan hulluna. Ja se sanoo pitävänsä minusta paljon. Ei kusipäillä ole sydäntä. Miksi se valehtelee.
Ja kun silmistä näkee, ettei valehtele.

Tai mistä minä tiedän. En minä kai ole mikään hyvä ihmistuntija.

Minä olen epävarma. Ja niinä samoina aamuyön tunteina se on jotenkin niin helppo kertoa. 'Minä välillä pelkään, ettet sinä oikeasti tykkää musta. Koska ethän sä halua seurustella.'

Miksi se sanoo että minä olen erilainen. Että muut pystyi vain työntämään pois. Miksei minua.

Mutta eieieieiei, en minä niin haluaisikaan. Olen onnellinen. Kun se vittuilee ja saattaa minut töihin. Leikkii kuristavansa ja kaataa suuhuni energiajuomaa. Tekee minulle iltapalaa. Murr.

Se saa minut ihan kovin onnelliseksi.

Sinun silmät on asfalttia.

Tänään se sanoi, että pitää minusta enemmän kuin pitäisi.

'Puhutaaks?'

Tiedättekö miten pelottavalta tuo kuulostaa, kun maataan alasti lähekkäin sängyllä. Ja se pelokas katse, kun se miettii uskaltaako se sanoa sitä. Antaa itsensä oikeasti paljaana minulle.

'Mutta näin on hyvä. Ollaan vain näin.'

Minä en ole kamalasti kirjoittanut siitä. Pojasta. Koska se on vähän sekavaa. Koulukaveri. Sadan aamun bileet. Seksisuhde. Ihastus.

Viime perjantaina sanoin, että haluan olla sen tyttöystävä. Tosi monta kertaa ja tosi humalassa. Ja se ei työnnä minua pois. Vaikka sitä pelottaa varmaan maailman eniten. Miten rikki se onkaan. Ne on alusta asti sanoneet, että sen kanssa käy huonosti. Mutta ei niillä ole hajuakaan miten pieni ja rikkinäinen se on. Ne luulee, että se vain huvikseen on kusipää.

Sitä pelottaa.

Ja minuakin.

Ihmiset ilman taka-ajatuksia eivät astu niin lähelle.

Minä inhoan tätä tunnetta. Olla ihastunut. Sitä kuinka epävarmaksi se minut saa. Sitä että sinä sanot ollaan panokavereita ja haluat kulkea perässäni keskustan vaatekaupoissa ja maataan sängylläsi useammin vaatteet päällä kuin alasti.

Miksi. Mitä sinä haluat.

Inhoan sitä että sinä olet lähdössä tänään juhlimaan. Kyllä minä tiedän mitä poikien illoissa tapahtuu. Ei me edes seurustella. Sanot että soitat neljältä aamulla. 'Älä soita, oo kiltti.' Salaa toivon, että soittaisit. Ettei sinulla olisi ketään muuta siellä.

Koska jos minä en saa sinusta mitään vakavaa, haluan että edes sinun penis on minun. Vaikka olenkin itse likainen huora.

hurmos on tullut

Siinä on sellainen nainen. Sillä on tavallaan seksisuhde ja oikeasti se rakastaa sitä miestä. Ja kai se mieskin sitä naista. Ai miksi se on minun lempikirja? Halusin minäkin kerran jotain enemmän.

Näin sinusta unta taas viime yönä. Käytin huumeita ja kirjoitin sähköpostiisi 'Pelasta minut.' Et kuulemma voinut, koska et enää kirjoita minusta runojakaan. Mutta vaikka minä olin narkomaani, minä olin oikeastaan jotenkin kumman onnellinen.

Minä olen ihastunut. Sellaiseen poikaan, jonka kanssa kuulemma käy huonosti. Se ei halua mitään vakavaa, mutta se antaa minun maata vaatteet päällä sen lähellä. Se tuoksuu hyvälle. Ja minä hymyilin tänään kun makasin sen vierellä ja sen vanhemmat oli seinän takana. Ensimmäistä kertaa se ei käskenyt minua lähtemään, vaikka emme olleet kahden.

Ja sitten se, jota en osaa unohtaa. Pyysi kahville, kun kaikkien hiljaisien viikkojen jälkeen sille humalassa soitin. Se ei koskaan ikinä ole pyytänyt minua kahville. Niin kuin sillä tavalla, että mentäisiin johonkin julkiseen paikkaan yhdessä. Eikä vain oltaisi ja harrastettaisi seksiä. Se oli kummaa. Ja teki minut järjettömän onnelliseksi.

KAHDEKSAN.

'Ai, siksi sinä olet niin kaunis tänään!'

vain tyhjä universumi huokaa

Sanoin, että en tahdo seurustella Sulon kanssa. Että minä aion olla myös muiden kanssa. Koska en ole valmis luopumaan siitä, että saan tehdä mitä vain kenen kanssa vain.

Ja se sanoi 'Ei siin midii.'

Eli luultavasti loukkasin sitä. Mutta en minä sen kanssa halua seurustellakaan. Ikinä.

En minä tiedä haluanko edes tapailla sitä enää. Minä haluan vaan Vihreesilmäisen. Tai oikeastaan en. Tai kun tiedän, ettei sen kanssa toimisi mikään. Ei toimi nytkään.

Sanon aina, etten halua seurustella. Mutta kyllä minä. Sitten kun löydän jonkun sellaisen, johon olen niin hulluna, että en kaipaa enää ketään muuta. Minun entinenkään ei ollut sellainen. Enkä minä enää halua päätyä sellaiseen tilanteeseen, että olen jonkun kanssa, jonka kanssa en tosissani halua olla.

Minä kaipaan sitä, että on ihan hulluna johonkin.

SEITSEMÄN

Minä olen vähän hukassa.

'Missä olit yötä?'
'Sulolla.'
'Aina kun sä meet baariin ja et tuu yöks kotiin
meet Sulolle ja kun tuut kotiin Vihreesilmänen tulee tänne.'

Näin sanoi minun pieni veli. Hienoa. Luulin, ettei se sentään tajuaisi.

Oltiin baarissa Sulon ja sen kavereiden kanssa. Sen Miehen, jota olen nainut. Ja Miehen identtisen veljen, jota olisin halunnut lauantaina naida. Voi luoja. Se oli seksikkäin ikinä. Tai olin tosi humalassa. Tai sekä että.
En tajua, miten voin edes puhua tällaisia.

Mutta sitten menin Sulon luo. Ja oltiin seksiä. Ensimmäistä kertaa oikeasti. Se oli aika... Epätyydyttävää. Johtuen ehkä siitä, että johonkin väliin minun äiti soittaa ja humalassa itkee ettei tiedä missä on. Oli jäänyt bussista, koska oksetti. Jossain ihan helvetissä. Oksensi jonkun portinpieleen. Pyydän anteeksi.

Oli paljon ajatuksia, mutta nyt pää lyö aika tyhjää. Leikkasin hiukseni. Näytän taas itseltäni. Viikonloppuna menen Rakkaustytön kanssa baariin. Ja se sanoi, että haluaa miehen. Vaikka seurustelee. Minä en sentään seurustele. Tässä maailmassa olisi kai silti yksi, jonka kanssa voisin seurustella.

Niin ja sanoin Sulolle, että voisin lähteä baarista jonkun matkaan. Vaikka olen tapaillut sitä. Se varmaan loukkasi. Varsinkin, kun se sanoi ettei itse lähtisi toisen mukaan. Vaikkei seurustella. Eikä taideta tapaillakaan enää tämän jälkeen. Yritin vain olla rehellinen. Ja muutenkin.

Olen julma.

Ota minut.

Vihreesilmäinen soitti. Miksi minusta tulee aina tällainen sen jälkeen. Maailman onnellisin.

Toivottavasti se soittaa huomennakin. Lupasi. Sen koti tyhjä kaksi viikkoa tai jotakin. Se on vihje. Tule minun luo, ole kiltti.

(ja ei minun tekisi yhtään pahaa olla seksiäkään. kun on ollut yli kuukauden ilman. tai no vihreesilmäisen kanssa se ei ole paha ikinä.)

Onneksi en tänään mennyt terapiaan.

'Mikset sinä ota vain sitä Suloa? Se ainakin näyttää välittävän sinusta, kun on kuunnellut kaikki jutut Vihreesilmäisestä ja kaikkea.'

Ja niin. Sitten saattaa melkein päättää jotain.
Kunnes puhelimessa on yksi vastaamaton puhelu.

Mutta ei se vastannut, kun soitin takaisin. Kolmesti.

kotimatkalla minä itkin

Vekaranjärvellä joku varusmies on tappanut itsensä. Ottoveli on okei. Entisestä ei ole kuullut mitään. Se ei vastaa viestiin. Ja minä vain toivon, että se on elämässään nykyään niin onnellinen, ettei sillä olisi tuollaista tarve tehdä. Mutta en uskalla olla varma. Olethan kunnossa, kiltti, olethan?

Minulla on ollut pitkään kirjanmerkkinä postikortti, joka minun on pitänyt lähettää Rakkaustytölle. 'Muista, että et ole koskaan yksin'. Tänään päätin, että huomenna vien sen postilaatikkoon. Minun maailmassani ei ole liikaa tuollaisia aarteita. Ja ajattelin, että lähettäisin näitä postikortteja sille useamminkin. Että se muistaisi. Ja tuntisi itsensä tärkeäksi. (ja minä  rakastan postikortteja)

Päätin myös, että kirjoitan Entiselle. Koska sen on oltava elossa. Minä en välitä, että sen uusi tyttöystävä inhoaa minua. Sillä ei ole merkitystä. Minä pyydän uutta mahdollisuutta. Että jos se vielä tahtoisi olla ystävä. Sillä sanoinhan, niitä aarteita ei ole liikaa. Ei edes montaa.

Muistelin myös, kuinka noin vuosi sitten aamunavauksessa kerrottiin yhden tytön kuolleen. 16-vuotias, pieni tyttö. Myöhemmin kuulin, että se oli jättäytynyt junan alle. Niin nuori tyttö. En tuntenut sitä, mutta menin sekaisin päiviksi. Se oli jotenkin niin sääli. Tuhlausta. Mietin vain kuinka olisin tahtonut syleillä sitä tyttöä ja sanoa, että kaikki järjestyy. Että vaikka kaikki tuntuu pahalta, pian helpottaa. Tai ainakin joskus. Kun vaan menee eteenpäin ja jaksaa. Niin minäkin tein. Minä selvisin siitä jumppamatolta itkemästä ja toivomasta, että minun ei koskaan tarvitsisi nousta ylös. Ja minä rakastan tätä elämää enemmän kuin mitään.

Minusta tuntuu ihan todella pahalta. Sen pojan puolesta. Mikä sillä oli niin pielessä, ettei se enää jaksanut. Se on niin sääli. Niin kamalan sääli.

Kaulassa merkki: syyllinen.

Kaikki on aika sekaisin.

Minulla on jäätävän kokoinen fritsu kaulassa. Ja minä olen tarkka niistä! Minun kaulaani ei jätetä jälkiä.
Mutta. Ei muistikuvia. Ei mitään hajua, kuka sen on tehnyt. Tai no. Tanssilattialla yksi poika. Mutta jos näkisin kadulla nyt, en tunnistaisi. Enkä todellakaan muista että olisin sen kanssa jotain suudellut. Mutta ehkä sitten olen.

Olin lauantaina minun vanhojen kavereiden kanssa ulkona, ne oli ennen minun parhaita kavereita. Istuttiin alkuun tuossa minun naapurissa, yhden tytön luona, ja ne kuuntelin kun kerroin kaikista miehistä ja oli kateellisia. En ymmärrä. Toinen seurustelee tälläkin hetkellä, on seurustellut melkein kaksi vuotta. Ja se poika on ainut, jonka kanssa se on ollut seksiä. Toinen tyttö on juuri eronnut. Ja ollut seksiä vain yhden pojan kanssa sen jälkeen. Ja sitten minä. Olen ollut vähän enemmän.

Mentiin isoon baariin keskustaan. Muistikuvia ehkä kolme kappaletta illasta. En ollut yhtään kotonani siellä. Liikaa ihmisiä, liian iso paikka ja niin. Liian hieno humala. Kadotin kaverit ja rakkaustyttö melkein lähti hakemaan minua. Mutta ei tarvinnut.
Pyysin Vihreesilmäistä yöksi. Jossain vaiheessa muistan itkeneeni vessassa, että se tappaa minut, jos näkee minun kaulan. Ja sitten nähtiin ja bussissa se kysyi siitä. 'Ai mitä! ONKO MINUN KAULASSA JOTAIN!!! MISTÄ SE ON TULLUT!?!?' Se ei sanonut mitään. Minä häpesin itseni sinne bussin alle. Vaikka rakkaustyttö sanoi, että mitä se sille kuuluu.

Minä näin minun työkaverinkin siinä kotimatkalla. En tiedä yhtään mitä olen puhunut sen kanssa. Ja voi luoja varmaan tosi fiksuja puhuin. Se kysyi, onko Vihreesilmäinen minun miesystävä. Ja minä en osannut vastata mitään! Tosi kiva. Varmaan luulee, että joku yhden illan hoito oli ja olin viemässä sitä kotiin.

Aamulla mietin, että onko tuo poika kaiken paskan arvoinen. Että ei se ehkä. Sitten vietin sen kanssa päivän. Juteltiin ja oltiin. Ja oli aika  mukavaa. Se pyysi minut kuuntelemaan, kun se on dj:nä yhdessä baarissa. Ja sen luokse käymään. Lupasi tehdä ruokaa. Ei kuulosta Vihreesilmäiseltä. Kuulostaa siltä, ettei pidä uskoa vaan

juosta karkuun.

Minä en tiedä mitä ajatella. Tehdä. Minä vietin viime tiistaina ihan tosi kivan päivän Sulon kanssa. Ensimmäistä kertaa vain olin ja en miettinyt mitään. Vihreesilmäistä ainakaan. Sitten seuraavana päivänä tuo soittaa pitkästä aikaa. Aivan tajuttoman kännissä. Ja sanoo, että on ikävä. Ja minulta tippuu taas pohja. Mutta en tiedä. Ehkä se soittaa. Kutsuu syömään. Ja minä saan suudella sitä. Koska se on jotenkin niin erilaista kuin Sulon kanssa. Koska oikeasti. Minä en halua Suloa.

(Ja minua ärsyttää kun kirjoitan tänne aina vain baarireissujen jälkeen. Mutta. Jotenkin kaikki on vähän raskasta tavallaan. Ihmissuhteet.)

melkein SEITSEMÄN.

Riippuu miten sen tahtoo laskea.

Oli paskimmat vaahtobileet ikinä. Ei pitäisi lähteä tuplatreffeille baariin, varsinkin kun Rakkaustytön mies oli meitä muita 10 vuotta vanhempi. Aluksi pidin siitä, mutten pidä enää. En jaksa selittää.

Ja Sulo. Minä tykkään olla sen lähellä. Nukkua kainalossa. Mutta sitten. Minusta tuntuu kummalta kun se koskee. Kuljettaa sormiaan pikkuhousuillani. Ei oltu seksiä, kun menin sen luokse yöksi. Tai no. Suuseksiä. Mutta minä en vain pysty muuhun. Minä en pysty olla ajattelematta mitään ja vain antaa mennä. Minä mietin Vihreesilmäistä ja kaikkea. Minä en vain pysty. Ja se on kummallista, olenhan maannut silmät kiinni paljon vastenmielisemmänkin alla.

Hämmentää.

Vittu sitä viinan määrää.

Huomenna käyn läpi kaikki kesän etkot, bileet, jatkot.
Miehet ja jälkiehkäisypillerit.
Sotkamon.
Morkkikset ja pahat olot.
Vihreesilmäisen. Hulluuden. Sille pitää varmaan jättää oma kertansa.

Ensimmäistä kertaa sitä miettii, olisiko oikeasti pitänyt jättää jotain tekemättä. Nyt kun se kaikki pitää tilittää jollekin toiselle.

Voisinhan minä valehdella.
Mutta kun en minä jotenkin vain voi.

Minä lupasin olla satuttamatta itseäni

Ja se tarkoittaa luopumista. Vihreesilmäisestä.

Olen yrittänyt kirjoittaa viime lauantaisesta. Oltiin Rakkaustytön luona. Istuttiin kumialtaassa. Hurjan hauskaa.

Ja Vihreesilmäinen huusi minulle ja haukkui ja minä itkin puhelimeen kuinka paljon siitä välitän. Se kertoi sen entisestä. Oli pannut jotain Vihreesilmäisen lapsuudenkaveria. Kuinka klassista. Ja niiden erosta on jotakin vuosi ja silti tuohon sattuu, että minulla on sama nimi kuin sen entisellä.
Silti lupasin jälleen maksaa sille taksin, jos se tulisi pitämään minusta kiinni. Ja tulihan se. Ja heti oli kiinni rinnoissa ja jalkovälissä. Siinä taksikuskin edessä. Romanttista. Ja keskellä Tytön olohuonetta minä otin siltä suihin ja. Niin. Ja suihkussa taas oltiin ilman ehkäsyä. Vaikka tällä kertaa saatiinkin se kondomi jo samaan huoneeseen. Minä unohdin kuinka se oli hetki sitten sanonut minun olevan markkinatavaraa ja loukannut minua pahemmin kuin kukaan aikoihin.

Mutta aamulla kun se nousi siitä sängystä, minä leikin nukkuvaa. Kuuntelin kun se etsi sen vaatteita ympäri taloa ja sanoi Tytölle menevänsä ostamaan tupakkaa.
Se hulluus oli kadonnut. Minä nousin sängystä ja sanoin Rakkaustytölle, että minä en tahdo nähdä tuota enää. Sillä hetkellä minä en pitänyt siitä enää ollenkaan. Totta kai minä välitän siitä vieläkin, mutta lähinnä olen huolissani. Se on rikki. Enkä minä voi repiä itseäni sen sirpaleisiin. Minä en tahdo. Ja siksi minä en voi sitä enää tavata. Halua. Ja eroon pääseminen ei ole kovin vaikeaa, eihän se minuun itse ota koskaan yhteyttä.


Viikonloppuna oli muutakin. Sotkamopoika tosissaan kysyi muutanko sen kanssa sinne. Kauas. Pitää uskaltaa elää, se sanoi.
'Lähe oikeesti minun mukaan sotkamoon?'

Ja Sotkamo muuttui Joensuuksi, että minun ei tarvitsisi luopua haaveestani yliopisto-opinnoista. Ja kaikki on ihan hullua. Tämän piti olla leikkiä ja enää en tosissani osaa ajatella tästä mitään. Enhän minä oikeasti voi muuttaa jonkun puolituntemattoman kanssa satojen kilometrien päähän. Vaikka siihenkin sillä oli ratkaisu: tutustutaan. Ihana poika. Ja niin.

Lauantaina menen Sulon kanssa jäätelölle.

Aika pieni kala.

En ole taas kirjoittanut. On ollut niin paljon kaikkea ja silloin on tosi vaikea kirjoittaa. Kun ei oikein edes tiedä mitä ajattelee ja pää on sekaisin. Kaikki on silti kyllä ihan hyvin, paljon mietittävää vain.

Lauantaina oli vaahtobileet. Kossukolaa ja toki sitten piti mennä alasti olemaan siellä vaahdossa. Kun rohkeimmin paljasta pintaa näyttävälle luvattiin ilmaista viinaa. Tokihan silloin minä olen ekana pelkissä pikkuhousuissa. Salamavaloissa. Onneksi ei ole minun rinnat missään kaikkien nähtävillä silti.
Mutta hassua ehkä silti oli, kun olin minun siskolle sanonut, etten tosiaan sinne mitään bikineitä laita, kun olen saanut tarpeekseni striptease-känneistä jo alaikäisenä. Sitten pistin sellaisen kivan mekon ja. Ja sitten olin pikkuhousuissa. Mutta oli ihan tosi hauskaa!

Ja sitten Miehen kaverin kanssa tanssin ja suutelin siellä. Miehen edessä. Voi että se fiilis. Kun se luulee olevansa ihan vastustamaton. Ja tuo sen kaveri on ihan tosi mukava. Sulo. Laittaa minulle viestiä melkein joka päivä facebookissa ja kysyy miten prinsessan päivä on mennyt. Ja tahtoo viedä minut jätskille, kun tulee lomille ensi viikolla. En tiedä. Se olisi varmasti hyvä minulle.

Mutta Vihreesilmäinen. Se ei ole hyvä minulle. Mutta pidän siitä niiiiin paljon. Se tuli tänne vaahtobileiden jälkeen. Maksoin taksin. Koska halusin sen minun luokse niin kovasti. Lähetin sille mielettömästi viestejä sieltä bileistä, samalla kun suutelin toista. Jokainen viesti oli lupaus seksistä. Vaikka ei se ollut se, minkä takia halusin sen tulevan. Minä vain välitän siitä ihan kamalasti. Ja haluaisin käydä sen kanssa baareissa ja kaikkea. Mutta se on aina kaukana.

Ja oltiinhan me seksiä. Suihkussa. Ilman ehkäisyä. Ostin maanantaina elämäni ensimmäisen jälkiehkäisypillerin. Ja pelkään kuollakseni olevani raskaana. En pelkästään sen kerran takia, vaan muidenkin. Kolme isäehdokasta. Kun lopetin pillerit. Enkä luota kondomeihin yhtään. Mutta. Toivottavasti en ole raskaana. Toivon todella.
Oli hyvää seksiä. Niiltä osin kun muistan. Aina Vihreesilmäisen kanssa. Sen ei tarvitse kuin koskettaa. Tai oikeastaan katsoa. Se on minulle hulluus. Minä olen halunnut jokaista miestä, jonka kanssa olen ollut. Mutta silti, Vihreesilmäisen kanssa on tosi erilaista. Haluan sitä ihan eri tavalla. Niin että pakahdun. Minä pidän siitä niin että pakahdun.

Mutta se on hankalaa. Se lupasi vastata viesteihin, kun puhuttiin viikonloppuna. Se sanoi pitävänsä minusta. Se katsoo sillä tavalla, että olen varma sen olevan totta. Tai olin. Nämä päivät kun se ei soita tai laita viestiä, vievät uskoani. Hmm.

Ehkä minä menen Sulon kanssa jäätelölle. Muutan Sotkamoon ja menen sotkamopojan kanssa naimisiin.

Lakanoissani tuoksuu tupakka.

Aivan kuin joku olisi käärinyt täällä sätkää.

Jos vain kuvittelin kaiken. Jos sinä et ollutkaan täällä.

Et katsonut ujosti.
Nauranut.
Suudellut.

Jos sinä et rakastellutkaan minua.

Mutta kuinka sitten lattiani on täynnä tupakanpuruja?

hei

On vaikea olla onnellinen kun on koko ajan yksin. Enkä minä kehtaa kirjoittaa sinulle 'Tulisitko viereeni yöksi?'

En ihan vielä.

ja mä nauran että sä oot mulle väärää seuraa ja huonoja vaikutteita

Näkisittepä tämän hymyn minun kasvoillani. Kyyneleet silmissä.

Eron jälkeen on ollut yksi poika, josta olen välittänyt vähän enemmän. Kännipano, josta halusin heti jotain muuta. Poika, jolla on maailman kauneimmat silmät. Tiedättehän te.

Vihreesilmäinen.

Minä juttelin sen kanssa eilen. Kahden kuukauden jälkeen. Tiedostan kyllä, että aivan niin kuin silloin, se voi nytkin vain hajottaa minut. Mutta minä haluan kokeilla. Minä haluan ottaa rauhallisesti ja katsoa, voisiko sekin välittää minusta niin paljon, kun minä tiedän voivani välittää hänestä. Tunnen välillä itseni tosi naurettavaksi, en ole nähnyt Vihreesilmäistä kovin montaa kertaa ja vielä vähemmän selvinpäin, mutta.

Sinä aamuna, kun aurinko jo nousi ja minä vein sen kotiini tavattuamme pari tuntia aiemmin tanssilattialla, minä hurmaannuin. Puhuimme tunteja. Se poika näyttää niin kovalta ja on silti jotain ihan muuta. Minä olen ikävöinyt sitä siitä lähtien, kun laitoin välit poikki.

"kelasin ettet haluais ees puhuu minulle enää ikinä"

"no en kyllä iha sitä ajatellu"

 

Se käski myös soittaa, jos tulee tylsää. Ja aion kyllä soittaa. Jossain vaiheessa, en halua olla.. sellainen kuin yleensä olen. Lataan heti kaiken ja ahdistun. Täytyy ottaa rauhallisesti. Vihreesilmäisen kanssa varsinkin, ettei käy huonosti. Toisaalta nyt minä tiedän, millainen paska se voi olla. Eikä minun tarvitse kestää sellaista.

 

Mutta äh. Nyt haluan vain pitää tämän hymyni. Olen aika onnellinen tässä hetkessä.

morris mini

kaipaan kaipaan kaipaan ja tukahdun.

pojat on poikia ja minä oon prinsessa

Välillä tuntuu raskaalta kirjoittaa tänne. Baari-illoista, joiden tunteita ei halua enää käydä läpi uudelleen, miettimällä niitä. Kirjoittamalla niistä.

Eilinen oli ihan okei ja tosi kurja. Herra Hyvännäköinen ja Mies samassa baarissa, jossa minä olin vanhojen luokkakavereiden kanssa. Prinsessa ja pojat. Vanha kaveri yritti kovasti päästä kovasti housuihini. "Olen lähdössä armeijaan ja tekisi mieli naista". No etsitään sinulle nainen. Joo. Kosketteli koko ajan. Kiusallista. Se on Poikaystävänkin kaveri.

Tyydyn vain sanomaan, että minun pitäisi käydä ulkona aina jossain muualla, kuin tuossa baarissa. Tuolla tulee aina kurja olo. Liikaa kasvoja, joita ei tahdo nähdä.

Kello nollaneljäjotakin laitoin viestiä Vihreesilmäiselle. En edes kovin humalassa. Ikävöin sitä kovin. Todella. Huono mies ja sitä rataa, mutta silti. Se osaa olla jotain mielettömästi enemmänkin.
En ikinä unohda, kun tavattiin ekaa kertaa selvinpäin ja oltiin sen opiskelijakämpässä, jossa se ei silloin käytännössä kuitenkaan asunut. Istuttiin lattialla ja etsittiin jotain tärkeitä papereita. Se ei ymmärtänyt niistä mitään ja edes tiennyt mitä ne oli ja sitten minä yritin auttaa sitä. Se katsoi minua sellaisella jännällä ilmeellä. Ujosti. En ikinä unohda, se oli niin suloinen. Silloin minä varmaan ihastuin. Vaikka se  juokin liikaa ja ei soita vaikka lupaa. Vaikka se hakkaa ihmisiä sairaalakuntoon. Ei se ole paha.

(Ehdotin sille 26-vuotiaalle tapaamista huomiseksi. Rakkaustyttö sanoi, että minä ansaitsen jonkun kunnollisen. Ajattelin antaa tuolle mahdollisuuden. Vaikka en ole tippaakaan kiinnostunut. Mutta onhan tuo kunnollinen. Se haluaisi minut yökylään. 'Ei pysty, pakko saada nukuttua univelkaa pois'. Yeah right, jos se olisi ollut Vihreesilmäinen, olisin mennyt samantien. Vaikka on tuonkin kainalopaikassa ihan hyvä nukkua. Mutta ei. Silti, mahdollisuuden sekin kai ansaitsee.)

'Luuletko että tänä viikonloppuna tulee joku uusi mies?'

Minä olen miettinyt viikon aikana paljon sitä, ettei tästä blogista tällainen pitänyt tulla.
Minä rakastin Poikaystävää ja kaikki oli aika fine.
Mutta muutamassa kuukaudessa kaikki on kääntynyt aivan toisin.

Onko tällainen elämä jotenkin kovin paheksuttavaa, jos ei itse koe sitä sellaiseksi? Minä olen ihan tyytyväinen. Kai. Välillä olen surkeana ja huonona, mutta suurimmaksi osaksi.. aika okei.

Silloin kun seurustelin, ei kaikki ollut mitenkään hirveän paljon paremmin. Ihan samoin voin silloinkin huonosti, koska me riitelimme paljon. Ei me sovittu yhteen. Tai ehkä jonkun aikaa. En muista olenko sanonut aiemmin, mutta minusta ihmiset voivat olla luotuja toisilleen tiettyä hetkeä varten. Ei niin, että joku määrätty olisi minulle oikea nyt ja sitten kun olen 80v. En sano, etteikö sellaisiakin olisi, mutta minä en usko, että voisin koskaan olla kenenkään kanssa koko elämäni. Ihan koko elämäni.

Minun sängyssäni on ollut kolminkertainen määrä miehiä kuin silloin kun aloin kirjoittamaan tänne. Kuulostaa kamalan paljolta, mutta mitä sitten. Välillä mietin onko se paha, se luku tulee vain kasvamaan vuosien mittaan, ikinä se ei laske. Mutta tällä hetkellä minä en välitä. Minulla on ollut kivaa ihan jokaisen niiden miesten kanssa. Ja ei seksikään ole ollut kenenkään kanssa mitenkään kurjaa. Tai vastenmielistä. (Paitsi viimeisellä kerralla Poikaystävän kanssa, kun olisin vain tosi kovasti halunnut sanoa 'ei', mutta en pystynyt.) Ehkä minä olen lumppu ja huono nainen, mutta seksi ei ole minulle mikään rakkauden osoitus tai muuta. Tietenkin se voi olla myös sitä, jonkun sellaisen kanssa, jonka kanssa se merkitsee enemmän. Mutta minä en ole koskaan rakastellut.

Hmm. En oikein tiedä, mistä tämä kaikki kumpusi, mutta täytyi saada kirjoitettua. Pitkästä aikaa vähän enemmän. Juhannuksen miehistä en haluaisi tavata enää kumpaakaan, vaikka toinen olikin Herra Hyvännäköinen. Toisaalta. Ei sekään ehkä halua tavata minua. Kun taas se toinen. Minua kahdeksan vuotta vanhempi mies. Joka jostain syystä kuvottaa minua. Mutta hän taas hirmuisesti tahtoisi tavata minua vielä. Enpä tiedä.

Minä tahtoisin kovasti flirttailla huomenna.

KUUSI.

Onhan se nyt kiihottavaa, kun muija oksentaa vessassasi lähes koko yön.

VIISI.

Taas yksi lisää.
Takaisin päin voi enää laskea.
Vaikka ei se ole koskaan ollut minulle ongelma.

Pitäisikö hävetä?

So come and get me

Tekisi kovasti mieli kirjoittaa perjantaiselle pojalle, Herra Hyvännäköiselle. Mutta niin. En osaa. En ole ennen tehnyt tällaista.

Toisaalta yritän miettiä: mitä menetettävää minulla on. En edes tunne sitä. Ja jos se ei halua tutustua, mitä sitten?

Mutta silti jotenkin. Vaikeaa. Jännittävää.

Se vain kiinnitti minun huomioni siellä baarissa. Paha poika.

Sulla pyörii nää runot aina vaan parin saman asian ympärillä: viinan ja miesten.

Yllä erään miehen syväanalyysi minun teksteistäni.

Jotenkin tuo on niin loistava, koska olin tulossa juuri kirjoittamaan minun eilisyöstä. Johon ei kyllä tällä kertaa liittynyt kuin mies. Sillä MINÄ olin BAARISSA SELVINPÄIN. Kyllä minäkin osaan, jos tahdon.

Oli tosi paljon outoa porukkaa siellä, vähän tuttuja, vaikka yleensä tuo paikka ei muuta sisälläkään kun niitä naamoja joita ei tahdo nähdä. Mutta oioioioi, oli sellainen yksi hirmu kivannäköinen uusi poika! Ja vähän silmäpeliä. hihi. Sitten jotenkin harmitti kun ilta läheni pilkkua, mutta koska olin selvinpäin, ujostutti kovasti. Ja vain lähdettiin.

Mutta. Koska minun kaverit oli hyvässä humalassa, eikä oikein tiedetty miten selviydytään ja minne, seistiin vain siinä baarin pihalla. Ja se poikakin. Ja mietin vain että kadun ihan kamalasti, jos en mene jotain sanomaan. Ja oolalaa, USKALSIN.

Ja nyt minulla on sen puhelinnumero, jolla en kuitenkaan varmaan uskalla mitään tehdä. Mutta olen silti aika ylpeä.

Ja se poika hurjan hyvännäköinen.

Hoidetaan kämppä Sotkamosta.

Minä olin viikon rentoutumassa maalla.
Ja niinä päivinä tapahtui kovin paljon.

Ikävää, niin kuin osasin aavistaa. Tuo paikka, mummola, tuo aina hänet minun mieleeni. Vain sata kilometriä välissä. Voi jos ymmärtäisitte, miten vähältä se joskus tuntui. Nykyään välimatka on enemmän kuin ikinä, vuosia, vaikka olisimme miten lähellä. Vaikka ei ollakaan. Minä olisin toivonut hänen olevan viides. Tai oikeastaan ensimmäinen.

Sitten oli perjantai. Aivan mielettömän mukava ilta. Yö. Aamu. Humala. Ihan tosi kiva humala. Ihan tosi päätä sekoittava humala. Pää sekaisin. Toni. Kuulostaa vieraalta, kun yksikään ei kutsu sitä etunimellä. Hirvittävän hurmaava poika. Tavallaan. Jotain muuta kuin odotin. Minä olisin toivonut hänen olevan viides.

Minulla on ihan todella ristiriitainen tunne sisällä. Se päätti että muutetaan Sotkamoon yhdessä, kun se on käynyt armeijan. Puolen vuoden päästä. Minusta on aivan mielettömän hauska leikkiä sen kanssa ajatuksella. Saan kylpyammeen ja punaisen Harley Davidsonin. Vaikka kuun taivaalta.

En minä tarvitse. Kuin näitä hetkiä, kun saan haaveilla olevani rakastettu. Olen valvonut, yöt on vaihtunut aamuihin, kun puhuttiin meidän yhteisestä elämästä Sotkamossa. Se on hauskaa.

Minä olen ihan okei.

Pian olen taas Sinun kaupungissasi.

Kummaa. Miten aina tässä vaiheessa muistaa, että se on sinun kaupunkisi. Että minä olen sinut joskus tuntenut. Että joskus olen ollut kuolla ikävästä sinuun. (Luultavasti seuraavan viikon aikana tulen jälleen tuntemaan sen. Tai ehkä vain haamun siitä.)

Tuntisitko, jos kävelisin vastaan? Kuluneet kasvot ja kalpea iho. Kasvanut maha.
Osaisitko katsoa uusien hiusten ohi? Leveämpi hymy kuin vuosia sitten. Puheliaampi tyttö, enää tuskin saisit puheenvuoroa.

Ehkä minäkään en tuntisisi sinua enää?

Mitä väliä. Olen kaupungissasi tällä kertaa ainoastaan läpikulkumatkalla. Minä en tule kulkemaan katujasi. Minä rakastan niitä, mutta. Ehkä jos Pojat antavat kyydin. Tai kun kovasti tahtoisin tutustua kaupunkisi yöelämään. Humaltua tämänkin viikon aikana. Kuulla poikia, jotka puhuvat kuin sinä.

Tuskin. Sinun kaupunkisi on kaukana.
Niin kuin sinäkin. Olit silloin ja olet nyt ja olet kun tulen kaupunkiisi.
Saavuttamattomissa.

Voi hyvin, L.

PUOLA

Näin yhden vanhan melkeinpoikaystävän. Siitä oli tullut lihava.

Herra Taiteilija,

minä en lakannut tapailemasta yhtä alkoholistia
vain vaihtaakseni toiseen.

(Sinun täytyy olla itsesi pelastaja.)

jokin painaa sen sydäntä ja keuhkoja

Lääkitys.

Kahden kuukauden tauon jälkeen, aloitin uudelleen. En minä pärjää ilman.

Jotenkin helpompi olla. Kun myönsi ettei enää jaksa, saa luvalla hengähtää. Vaikka edelleen on paljon koulutehtäviä ja koeviikko alkaa. Mutta minun ei tarvitse esittää koko ajan että voin hurjan hyvin. Kun selviän nyt nämä kahdeksan päivää, pääsen hengähtämään. Tai on minulla vielä ensi ke ja pe töitä, mutta niistä selviän. Lyhyitä vuoroja.

Kahden viikon loma sitten. Kyllä minä sinne asti jaksan kannatella itseäni.

Pian sullei ole muuta kun arveluttava maine

"Typerä tyttö se sanoo itselleen usein. Hakkaa päätään seinään ja ottaa suihin ikäviltä ihmisiltä. Kuka välittää. No se tyttö. Se välittää kenestä tahansa joka avaa sylinsä hameen napit rintaliivin hakaset, kunhan vain tarvittavan nopeasti. Ei se niissä sängyissä aamuun tahdo maata. Ei se pystyisi kuolematta siihen tunteeseen."

Kolmen miehen kanssa sängyssä alle viikon sisällä. Mies, Vihreesilmäinen, Poikaystävä. Taas niitä asioita, joista voin olla niin helvetin ylpeä.

Ja minun elämästä on tullut niin raskas kantaa. Onko ihme? Eikä ole paljon varaa syyttää ketään muuta.

Kävin keskiviikkona polilla kontrollikäynnillä. Kerroin, että vähän heikosti on mennyt. Lääkäri kysyi haluanko aloittaa lääkityksen uudelleen. NO EN KYLLÄ TOSIAAN hienosti vastasin. Ja eilen kun olin Poikaystävän luona, aloin itkeä. Eikä se loppunut. Se saattoi minut vähän matkaa ja sitten äiti tuli vastaan. Eikä se itku loppunut. Minun oli vain niin paha olla. Sekaisin, pieni tyttö. Ja siinä sitten, keittiön pöydän päässä, minä vain itkin. Ja äiti itki. Ja minä soitan maanantaina aamusta polille ja sanon, että minä tarvitsen ne lääkkeet. Se on jotenkin niin sääli, kun luulin että hyvin pärjäisin ilmankin.

Mutta en pärjää ja tällä hetkellä en usko että sille itse voin yhtään mitään. Vaikka juuri nyt, kun olen vellonut tässä ahdistuksessa vuorokauden,  ajattelen että minä pääsen täältä ylös. Kun vain tarpeeksi haluan. Mutta kohta tulee huono hetki ja sitten.. Niin. Ja sitten pian en pääse enää kotoa ulos. Minä tarvitsen ne lääkkeet. Joskus täytyy tietää mihin pystyy itse, ja mihin tarvitsee apua.

Aivan niin kuin joskus sen sijaan että miettisi, kuinka paljon ihmisestä pitää, täytyy miettiä, mitä se ihminen tulee sinulle aiheuttamaan. Ja jos minä nyt sanon, että en enää ikinä tapaa Vihreäsilmäistä tai Miestä tai tahdo palata Poikaystävän luo, minä varmasti tulen tekemään niin. Joten en sano. Minä tyydyn ajattelemaan, että minun tahdonvoimani riittää pysymään niistä erossa. Jos ei.. Ei olisi ensimmäinen kerta. Mutta ihan hyvin tämä voisi olla viimeinen. Minä toivon. Oman pienen sydämeni puolesta.

HOHOHOOOO, tyttö oot säälittävä

En melkein jaksaisi kertoa tätä kaikkea tänne. Tahtoisi. Uskaltaisi. Kyllä, minä häpeän.

Viime yö vaahtobileissä. Oli kyllä hurjan hauskaa. Ja jotenkin ahdistavaa. Mies oli siellä. Sitten sillä oli jossain vaiheessa joku nainen. Ja minä halusin näyttää, kyllä minäkin pystyn. Ja sitten oli joku mies siinä. Tanssittiin. Suudeltiin. Maistui ihan saippualta. Ja minua alkoi kovin ahdistamaan hävettämään kuvottamaan. Ja juoksin karkuun. Ja päädyttiin kuitenkin rakkaustytön kanssa jatkoille Miehen kellariin (minun kaverilla ja sen kaverilla oli jotakin ja siksi mentiin sinne.)

Jatkot oli kyllä ihan okei. Oli mukavaa. Nauroin paljon, vittuilin enemmän. Hih.

Käsi ylös, kuka arvasi että päädyttäisiin seksiin. Minä. Vaikkakin kyllä vasta myöhemmin, melkein aamulla. Kun oli nukuttu ensin vähän. Ja kun olin vähän kuunnellut miten sen kaveri ei pidä minusta. Kun kaikkea. Se oli hyvää seksiä. Mutta silti kuitenkin. Kuvottavaa. Ahdistavaa. Sen jälkeen nukuttiin hieman vain ja sitten aika nopeasti puettiin tytön kanssa ja lähdettiin. Salaa. Kun Mies oli kai yläkerrassa. Se oli hauskaa.

Mutta se ei ole kovin hauskaa, että parin päivän päästä menen taas kertomaan terapeutille "Olin meidän lähibaarissa, johon minun ei pitänyt astua jalallanikaan enää ja olin myös Miehen kanssa sängyssä, vaikka se mies on kaikkea muuta kuin ihana. Tai edes mukava."  Minä häpeän.

Vaikka toisaalta, minun eilisen päämääräni oli unohtaa Vihreäsilmäinen. Ja minä en ajatellut sitä kertaakaan. Tai no yhden kerran kun tajusin etten ole ajatellut sitä. Minun pitäisi kertoa mitä se on tehnyt, mutta en todellakaan jaksa nyt. Tämä synnintunnustus oli tarpeeksi ja aivan liikaa.

Help, I have done it again

"ja mä nauran että
sä oot mulle väärää seuraa ja huonoja vaikutteita

helvetin herttainen

eikä sun kanssa tarvii välittää paskaakaan
vaik on vittu sunnuntai"



Tämä on niin väärin.

Minä uskalsin myöntää itselleni että olen ihastunut, vaikka on mennyt vain vähän aikaa eikä tunneta kunnolla ja siinä on paljon pelottavia juttuja. Ja silti se tuntuu hyvältä ja ehkä haluaisinkin seurustella. Askel kerrallaan saattaisin uskaltaa.

Sitten se ei soittelekaan enää, vaikka on luvannut. Ei nähdä.
Minulla on kurja olo.

"Saako sua halata?"

Sanoin eilen humalassa yhdelle, että minulla on nyt pitkästä aikaa elämässäni poika, josta voisin pitää hyvinkin paljon. Vihreesilmäinen.

Me kuuntelemme täysin erilaista musiikkia. Puhumme toisillemme ilkeästi, ja pidämme sitä hauskana vitsinä. Me emme kumpikaan omista ajokorttia ja käymme töissä. Minä saan palkkaa, hän ei. Hän täyttää pian kaksikymmentä, minä uudelleen kahdeksantoista. Käytämme kumpikin aivan liikaa alkoholia, hän sammui viime yönä sänkyyni, minä en mahtunut. Avasimme sunnuntaiaamuun siideritölkin ja puhuimme kuinka se maistuu aivan kuin mehulta.

Minä en ole oma itseni hänen kanssaan, mutta ei sillä huonolla tavalla niin kuin aina puhutaan. Vaan olen jotain kovin kummallista, rohkea itsevarma päällekäyväkin. Mutta se ei tunnu lainkaan väärältä.

Vaikka me olemme käytännössä tavanneet vain humalassa, parhaita hetkiä ovat olleet ne humalan ja selviämisen rajamailla tapahtuneet. Ja tämä aamu. Istuimme parvekkeellani ja puhuimme. Kiusoittelimme ja nauroimme. Puhuimme vakavia. Hän hieroi minun hartioitani, tuntui kovin hyvälle. Minä pidän siitä, kun joku koskettaa minua. Minä pidän siitä kun Vihreäsilmäinen koskettaa minua.

Se näyttää kovalta pojalta. Se puhuu asioista, joita vain kovat pojat kokevat. Mutta silti se on minusta vain niin kovin herttainen. Aivan mielettömän kaunissilmäinen poika.

Minä voisin pitää hänestä niin kovin paljon.

itsepähän lähdin itse söin itseni pelistä pois

Minä en tiedä mikä minua vaivaa.

Minua pelottaa, kun kaikki tekeminen vaatii niin paljon. En jaksaisi käydä koulua. Enkä viime aikoina paljon ole käynyt. Mutta haluan valmistua ensi keväänä, pakko saada kurssit tehtyä. Kun ensi vuosi on muutenkin kovin täynnä.

Vaatii niin helvetisti että pääsen aamulla sängystä. Että jaksan laittautua ihmisen näköiseksi. Mennä kouluun. Helvetisti enemmän vaatii että en purskahda itkuun bussissa vessassa luokassa. Että en lähde kotiin van koska tuntuu siltä. Että kotona kaikki olisi hyvin, kun ei tarvitse olla sosiaalinen   reipas kaunis ja ihana.

Minua pelottaa se tunne, että olisi niin helppoa vain hukkua siihen väsymykseen. Antaa kaiken olla. Olla välittämättä mistään. Minä vain niin kovin tahtoisin tehdä niin. Vaikka tiedänhän, mitä se minulle tekisi.

Tarvitsisin jonkun, joka suutelisi minusta tämän kaiken pois. Jonkun joka saisi perhosia vatsaan ja hymyn silmäkulmiin.

HAHHAHHAHAHAHA. Typerä tyttö. Olethan sinä ennenkin niin noussut 
jaloillesi, jonkun toisen käsivarsille. Ja katso.
Katso, missä sinä taas olet.

Miehen kanssa, jälleen.

Minulla on ollut niin paljon kerrottavaa ja sitten en ole kertonut mitään.

Vappu oli ihan mukava. Vaikka ei minulla ole aikoihin jäänyt loppujen lopuksi mukavaa fiilistä, kun olen juonut itseni humalaan. Se ei kai vain toimi enää.

Eilen päädyin taas Miehen kellariin. Ja ehkä nyt tosiaan vihdoin kokonaan tajusin, ettei siinä ihmisessä ole yhtään mitään sellaista, mistä pidän. Lukuunottamatta sitä,että se on todella hyvä suutelija ja rakastaja ja kaikkea. Mutta se ei vaan silti korvaa sitä että se on yksi paskiainen luonteeltaan. Todella vastenmielinen ihminen.

Ja minä vain todella todella toivon.. Ei, en toivo vaan tahdon päättää, etten päädy Miehen sänkyyn enää kertaakaan. Minun tyttökaveri sanoi eilen "Et mene sen kanssa mihinkään tänään. Ole säälittävä kenen tahansa muun kanssa, muttet sen." Niin täytyy päättää.

 

"Olin nuori ja aivan liian vanha. Itkin nauroin rakastin. Tulin ulosheitetyksi miestenvessasta. Taikasauva katosi. Yksi sanoi ettei tiennyt keijujenkin niistävän ja vastasin "Kyllä niidenkin täytyy jos huomenna on keuhkokuume." Heihei keiju se sanoi ja meni. Kaiken kaikkiaan koko vapusta jäi käteen se vessapoletti."

Minä voisin vaikka saada tuollaisen miehen. Voisin saada kenet vaan. Tyydyn, vaikka minusta olisi paljon parempaankin. Olen varma siitä.
Ja olenhan minä nähnytkin.

VIHREESILMÄINEN

Hmmm. Niin. Tapasin uuden pojan lauantaina.

Sillä on aivan hirvittävän kauniit silmät, vihreät. En tiedä pitävätkö pojat siitä, jos niiden silmiä sanoo kauniiksi, niin en uskaltanut sanoa sitä sille. Tyydyin vain sanomaan, että rakastan vihreitä silmiä.

Kun kerroin terapeutilleni tuoneeni yhden pojan kotiini hyvin varhain sunnuntaiaamuna ja kerroin että juteltiin johonkin yhdeksään asti aamulla. Se kysyi aivan hölmistyneenä "Eikö teillä ollut sitten mitään seksiä yhtään?!" Taitaa terapeuttini tuntea tämän yhden säälittävän seksinnälkäisen tytön melko hyvin.

Mutta joo. Oli meillä seksiäkin. Se oli ihanaa, olinhan kuukauden ilman. Ja oih, sillä on ihana kroppa. En yleensä välitä kovasti sellaisista.. No tuollaisista. Mutta silti. Oli se seksikäs. Se kosketti minun rintoja ja sanoi että ne on varmaan neljä kertaa isommat kuin se on koskaan koskettanut ennen. Ja tykkäsikin kyllä niitä sitten kosketella.

Ja muutenkin niin hirvittävän kovin mukava poika. Vaikka jännä miten maailma on pieni. Yksi sen vanha koulukaveri on myös maannut minun sängyssäni. Tosin se kaveri ei koskaan uskaltanut ottaa yhtäkään vaatetta pois, vaikka nukuttiin. En ole kuullut siitä enää kovin pitkään aikaan. Eikä minulla sille olisi oikeastaan mitään sanottavaakaan. Ehkä hymyilisin jos näkisin joskus. Voi olla että en.

Mutta Vihreäsilmäinen pyysi minun puhelinnumeroani. Ja sitten kirjoitin sen sellaiselle sydänlapulle. Ja se antoi omansa. Ja jälleen. Minä olen niin kovin huono näissä. Lataan heti aivan liikaa. Vaikka enhän edes tunne koko Vihreäsilmäistä. Ja tiedän sen verran ettei sekään ole kaikkein eheimmästä päästä, rikkinäinen lapsuus ja masennuslääkkeitä.

Ja olen jo aivan lumoutunut sen niin kauniista silmistä.

NELJÄ

Tihenevää hengitystä, kun ei ole aikoihin kosketettu.
Paljon sanoja aamuun asti.
Puhelinnumeroita sydämenmuotoisilla post it -lapuilla. 


Oikein kaunissilmäinen poika.

Olisiko sinun sänkysi alla yhä tilaa yhdelle pikkuiselle?

Psykologian tunnilla kysyttiin onko kukaan koskaan ollut spontaanissa tilanteessa, sellaisessa kun jonkun ihmisen läsnäollessa pystyy täysin riisuutumaan rooleistaan. Ja minä muistin sen erään hiostavan kesäisen iltapäivän.

Kaikki oli hetken vain siinä. Sinun ovessasi kauppalista. Kymmeniä autoja. Ja mustalla nahkasohvalla sakset. Suudelmia vatsalla. Oli musiikkia. Muistan että räjähdit nauruun yhtäkkiä, koska soiva kappale oli kuulemma jännittävä tuossa tilanteessa. Minä en ollut edes huomannut.

Katseltiin kuvia ulkomaanmatkaltasi. Sinä näytit niin kovin hyvältä. Kuvissa ja ollessasi siinä. Makoilimme sängylläsi. En kykene muistamaan puhuimmeko jostain. Olin vain siinä, lähempänä sinua kuin koskaan.

En ollut suudellut useita ennen sinua, hampaat kolisi ja oli hieman kömpelöä. Silti ehkä ensimmäistä kertaa minua ei jännittänyt sinun kanssasi lainkaan.
Suudelmia vatsalle. Kaulalle. Minun lempipikkuhousuilleni. Nykyään ne lepäävät jossain alusvaatelaatikon pohjalla, tumman vihreä pitsi. En kai tahdo antaa itseäni kenellekään samanlaisena kuin sinulle. Tuskin edes pystyisin.

Minuutteja ennen neljää tuli kiire pukea ylle, kun hengitys iholla oli vienyt ajantajun. Vihreät pikkuhousut kadoksissa. Ja kun lopulta kampasin takkutukkaani peilisi edessä, sinä otit minua vyötäröltä kiinni ja tulit aivan lähelle. Sitä peilikuvaa minä olen monesti myöhemmin miettinyt. Siinä hetkessä minä varmasti olin onnellinen.

Veit minut polkupyöräsi tarakalla keskustan laidalle. Ennen kuin kiirehdit Pihlan kanssa huoltoon, ehdimme vielä hetken hengittää toisiamme. Sinä puhuit jotain rekan alle jäämisestä.


Ja jos minä silloin olisin tiennyt etten enää koskaan pääsisi niin lähelle sinua, en ehkä olisi päästänyt sinua menemään.

sä saat mut villiks

Lupasin että luovun miehistä. Sellaisista hölmöilyistä,
joista on vain harmia. Miehistä, jotka eivät edes kiinnosta minua
sen enempää.

Mutta jälleen sanon MUTTA. En aio luopua flirttailusta Hymypojan kanssa.
Se saa minut hyvälle tuulelle. Ja kyllä, kun se iski minulle silmää tänään töissä, en ollut pysyä housuissani. Oih. Se on virkistävää. Seksikästä. Keveää. Sopii tähän aurinkoon lämpöön valoisiin päiviin.


Heleää naurua kasvot pelkkää hymyä silmäkulmissa iloa, 
maailma tuoksuu silmäniskuiltasi.

You know it's never too late to shoot for the stars

Olenhan minä aivan sirpaleina, pieni rikkinäinen ihminen.


MUTTA minä päätän. Minä alan huolehtimaan itsestäni. Pudotan painoa. Juon vähemmän alkoholia. Kaipaan vähemmän miehiä ja suutelen vähemmän tuntemattomia ravintoloissa humalassa. Tämä kaikki ei ole ollut hyväksi minulle. Siitä voi luopua. Itsestään täytyy huolehtia.

Enemmän kirjoja ulkoilua uintia merenrantaa. Kirjoittamista. Joka päivä yksi hyvä asia itsestä. Tai sitten se unohtuu. Kuitenkin. Huolehtia siitä jonka kanssa elää koko elämänsä.

Elä. Elää voi niin paljon paremmallakin tavalla kuin minä olen elänyt viimeiset kuukaudet. Elää voi tarkoittaa niin paljon parempaakin. Minä tiedän.

huono tyttö mut hyvässä seurassa

Minä häpeän.

Minä häpeän sitä, mikä minusta on tullut. Join eilen aivan hirvittävän paljon liikaa. Lähetin tekstiviestejä hellyydenkipeänä. Seksinnälkäisenä. Tein itsestäni aivan naurettavan.

Laitoin paljon viestejä Jääkiekkoilijalle. Vaikka sillä on se vaimo. Ja se on ihan okei, en minä ole mustasukkainen tai katkera tai sellaista. Mutta minusta on kurja kun minulla ei yhtäkkiä olekaan ketään, jonka sänkyyn mennä yöksi. Kun Mieskään ei pidä minusta. Tai en tiedä. Ei ainakaan eilisen jälkeen.

Voi herrajumala, kuinka naurettava minä olen. Miksi edes kirjoitan näitä tänne, tunnen itseni entistä säälittävämmäksi.

Ja sitten se yksi poika. Mies. Minun koulukaveri. Joka aina humalassa tahtoisi minut luokseen harrastamaan seksiä. Ja krapulassa. En  ymmärrä lainkaan mitä se minusta haluaa. Enkä tiedä haluanko minä siitä mitään. Olen vain yksinäinen.

(ja miksimiksimiksi minun elämäni pyörii näiden miesten ympärillä, vaikka en ole kenestäkään erityisen kiinnostunut. vain yksinäinen.)

"mä korjaan sut"

Niin kaunista. Ja niin helvetin lapsellista.

Will we ever breathe again?

Minä olin sinun kanssasi vuoden.

Minä soitin sinulle hysteerisiä puheluita yhden käden sormilla laskettavan määrän. Viiden miljardin käsiparin sormilla laskettavan määrän muuten vain. Me rakastelimme lukemattomia kertoja, vielä useampia kertoja vain tahdoimme tehdä niin. Yhden kerran minä kieltäydyin seksistä.
Minä pyysin sinua kerran tulemaan keskellä yötä luokseni, koska minua pelotti. Ja yhden kerran sinä tulit. Satoja kertoja sinä ajoit pihaani ja kävelit rappuset ylös. Soitit ovikelloa.
Kerran me leivoimme yhdessä korvapuusteja. Se päättyi suuren riitaan. Kovin monesti me riitelimme. Kerran harrastimme pikapikapikaseksiä hotellihuoneen päiväpeitteellä. Kymmeniä kertoja me istuimme iltaa merenrannassa. Vielä joulukuussa.

Yksi pääsiäinen vappu sinun syntymäpäiväsi juhannus koulun alku minun 18-vuotissyntymäpäivä joulu uusivuosi. Armeija.


Seitsemän viikkoa minä olen ollut sinusta erossa. Me olemme nähneet kahdesti. Toisella kerralla harrastimme kiihkeämpää seksiä kuin koskaan. Sen jälkeen minä olen harrastanut seksiä jokaisena viikonloppuna. Lukuunottamatta kahta viimeisintä. Kahden miehen kanssa. Toisen kanssa kerran, toisen kanssa yli kahden käden sormien määrän, luulisin.
Lukemattomia kertoja olen ollut baarissa humalassa, minusta tuntuu. Kerran olen ollut selvinpäin. Kerran minut on haukuttu lumpuksi. Kerran kysytty miltä tuntuu olla haluttu nainen.
Olen vihannut itseäni niin useasti ettei niitä kertoja pysty laskemaan. Olen säälinut itseäni ehkä saman määrän. Olen tuhlannut kymmeniä euroja kymmeniin karkkipusseihin. Lihonnut 3,8 kiloa. Olen katunut monesti. Kaivannut sinua useina päivinä.
Minä olen itkenyt viimeiset kaksi viikkoa. Kerran olen tunnustanut rakastavani sinua.

"Mä rakastan sua. Vaikka olenkin aivan järjettömän huono siinä."
Aivan perkeleen vittusaatanahelvettiperse-huono.

YKSINÄINEN PÄÄLTÄ JÄINEN RAKKAUDESSA KERJÄLÄINEN

Minä olen näin säälittävä.

Yksi mies kysyi eilen, kun odotin taksia ja kerroin siitä kuinka kaikki tahtoisivat minut luoksensa yöksi, miltä tuntuu olla haluttu nainen. Minä sanoin ettei se tunnu yhtään miltää, "ei helvetti yhtään miltään". Enkä valehdellut lainkaan.

Mies oli eilen samassa baarissa. Tanssitiin ja suudeltiin. Ja minä koin itseni niin säälittäväksi. Ja se pyysi, että lähdettäisiin sen luokse yöksi ja minä sanoin etten voi. Piti huolehtia että kaverit osaa kotiin. Sitten se vain katosi.
Ja minulla oli työ saada sen puhelinnumero jostakin, koska olin poistanut sen etten laittaisi mitään säälittäviä tekstiviestejä. Mutta sain sen. Ja soitin, että tahtoisin sen viereen yöksi. Ja se lupasi tulla takaisin hakemaan minut. Mutten koskaan sitten nähnyt sitä missään ja sillä oli puhelin pois päältä.

Ja sitten minun Ensisuudelma. Herra Taiteilija. Tai Runoilija. Soitteli minulle koko illan. Humalassa. Enkä kuullut ollenkaan ja sanoin että soittaisi toiste. Mutta ei. Se olisi halunnut minut luokseen yöksi. Sanoi että olen  kauneimpia naisia, joita se on tavannut. Ja älykäs. Ja että rakastaa minua. Vaikka minä tunnen itseni aina aivan typeräksi, kun olen hänen kanssaan. Hän on yksi ihmisistä, joita ihailen suuresti.
Mutta en mennyt yöksi. En tiedä uskonko sanaakaan mitä se sanoi. Sekin on yksinäinen.

Ja minä olen aivan kamalan yksinäinen. Enkä enää edes kaipaa seksiä kovin. Tahtoisin vain syliin. Nukahtaa kainaloon. Suudella vatsaa. Hengittää toisen iholla. Tuntea hengityksen iholla.

(Poikaystävän kanssa puhutaann vaarallisia asioita. Yhteenpalaamista. Ikävää. Yksinäisyyttä. Ja minä en kestä kuinka voin kohdella sitä näin. Olen ihan paska sille. Ja JOS me palaisimme yhteen (se itse sanoi KUN) minä taas päätyisin siihen tunteeseen ennen pitkää ja satuttaisin sitä. Hajottaisin. Enkä minä halua tehdä sitä sille. Minä vain tahtoisin rakastella sen kanssa niin kuin ei koskaan ennen.)

"Mikä mulla on, äiti?"

Muistan aamut, joina soitin äidille,
etten voi lähteäkään kouluun.
Kun itku ei vain lopu.

Ja minusta tuntuu tänään ihan samalta.
Etten vain pysy kasassa, rikkinäinen ihminen.

päiväni miehet

Hmmm, kummallista kaikki. Jääkiekkoilijalla onoli tänään treffit. (jajajaja vakoilin facebookissa ja jos se tyttö on tuo joka luulen niin hyi.) Kaikki tahtoo vaimoilla. Mutta ei se minua oikeastaan tänään vaivaa.

Yöllä oli tullut puhelimeen klo 04.28  "tuutko harrastamaan seksiä?". Ja iltapäivällä kutsu leffailtaan. Se on hurmaava mies, mutta jotenkin menetin kaiken kiinnostukseni. Jatkojen jatkojen jatkot. En tiedä. En minä sen kanssa enää tahdo seksiä. Vaikka en kyllä koskaan sen kanssa ole ollutkaan.

Sitten se Mies. Se on armeijassa ollut viikonlopun. Ja ilmeisesti tahtoisi tavata vielä. Tai ei siitä ota selvää. Minä olin asennoitunut niin etten enää tapaa sitä. Sillä en oikeastaan edes pidä Miehestä. Niin kovin itsevarma ja sellainen. Mutta kaipaan hellyyttä. Se on ihana suutelija. Oih.

Vietin tänään päivää Poikaystävän kanssa. Kummallista oli. Ei ihan vielä tiedä miten toisen kanssa olla ja välillä tulee läheltä piti -tilanteita, kun kasvot ovatkin yhtäkkiä aivan lähekkäin. Se teki niin kyllä tahallaan. Mutta leikkasin sen hiukset ja se oli ilman paitaa ja jäi syömään ja. Niin. Kuunneltiin Samuli Putroa paljon.

Siitä ihmisestä minä en tahdo luopua. En vain voi. En halua. Mutta ehkä ei tarvitse. Mutta yhteen me emme voi palata. Sillä minä välitän siitä ihmisestä niin paljon, etten voisi. Sillä me eroaisimme kuitenkin vielä. Emme me ole luotuja toisillemme. Paitsi että minä uskon, että joku ihminen voi olla luotu toiselle tiettyyn hetkeen. Ja Poikaystävä oli minulle oikea tähän asti.

Tarjoaakohan se niille muille syliään?

Minä haluan haluan haluan. Että tämä loppuu nyt. Että yksikään mies ei enää kosketa minua syvältä.

Olen varma että Jääkiekkoilijalla oli joku nainen eilen. Tiedän ettei se kuulu minulle. Ettei sen kuulu koskettaa. Mutta minusta tuntuu pahalta. Minua inhottaa. Minä tahtoisin mennä ja iskeä jonkun miehen. Ja olla koskaan tuntematta enempää.

Minä en osaa. Minä en vain kykene.

Ja minä tiedän että minä vielä löydän itseni sen sängystä. Niin kuin joka kerta. Kuinka säälittävää. Sitten se taas sanoo, että minä riitän sille. Niin vakaalla äänellä, että sen voisi uskoa. Ja minä uskon. Uskomatta kuitenkaan ihan oikeasti. Kai minä nyt tiedän. En minä typerä ole. Mutta silti.

minulla on niin kovin kipeä sydän tänään

Huono päivä. Sellainen kun ei huvita lähteä töihin ja sitten vain mokailee siellä. Ja sitten siihen tulee sellainen kummallinen mies joka ostaa neljä purkkia hernekeittoa ja saa sairaskohtauksen. Ja sitä vain menee ihan paniikkiin ja antaa muiden hoitaa.


Yksi minun työkavereista on ihan superihana poika. Aina niin suloinen positiivinen söpö. "En jätä sua ikinä yksin, oon aina sun takana." Se sanoi ei mitään hätää, kun minua itketti pelotti. Ja nauratti kun sanoi että "Miksi sä itkisit kukaan ei oo sinua satuttanu ja jos aikoo satuttaa niin sen pitää ensin satuttaa minua"  Tai jotakin sellaista se sanoi. Ja me siis olemme olleet työkavereita ehkä kuukauden.
On se aika ihana. Sillä on aivan mielettömän piristävä hymy. Aina kun menen töihin ja kävelen siitä kassojen ohi ja jos se on töissä se hymyilee sieltä ja tulee aina tosi hyvä mieli. Hymypoika. Hmm, Hymypoika, kyllä. Tuli mieleen. Se kerran näytti minulle kieltä monen kassan päästä. Se oli ihan hassu. Aivan ihana poika.


Ei minun pitänyt hänestä kirjoittaa. Mutta. Tuli parempi mieli kun mietin. Valloittava persoona. Hymypoika. Minun olisi tehnyt mieli halata sitä tänään ennen kuin lähdin. Tai näyttää kieltä. Se olisi kyllä tiennyt mitä se tarkoittaisi.

tämän minä olen valmis tänään antamaan

Minä tahdon jatkaa. Uusin ehdoin.


Minä en soita. En lähetä viestejä. Kerrot kun tahdot taas maata. Toivottavasti usein mutta minä en vaadi en halua en soita. Minulle käy aina. Minä en puhu, en ole surullinen koskaan kanssasi. Olen pelkkää halua ihoa seksiä.

Minä olen hiljaa kun muita on paikalla, minä huudan kun olemme kahden. Annan sinun nukkua omalla puolellasi, minä nukun toisella tai sohvalla patjalla lattialla. Poistun ennen kuin heräät. Kunhan vain haluat haluat haluat.

Kunhan vain saan haluta sinua niin paljon että kaikki muu unohtuu.

Ei riidellä. Kun ei ole koskaan syytä. Me emme rakasta me emme seurustele. Me vain olemme seksiä. Ei mustasukkaisuutta kun ei puhuta. Ei puhuta.

Sinä olet vapaa eksymään vieraisiin sänkyihin. Se on sinun asiasi enkä minä tahdo kuulla. Minä en aio toisiin peteihin, se on turhaa aikaavievää hankalaa. Mutta. Sinun ei tarvitse sanoa että minä olen riittävä sinut tyydyttämään. Tai että minä olen hyvä tai seksikäs tai että sinulta lähtee taju. Aivan turhaa, kun minä en kuitenkaan uskoisi.

Ei treffejä ravintoloita elokuvia kahviloita. Korkeintaan humalaa yöllä lähikapakassa. Ei tanssita hitaita. Ei esiinnytä parina. Edes silloin kun siitä olisi jotakin hyötyä. Ei silloin kun joku ei humalassaan ymmärrä minun kieltojani. Sinun ei tarvitse olla herrasmies sillä minä olen kova itsekin. Sinä et ole velvoitettu lyömään kun joku sanoo minua huoraksi. 


Minä tulen haluamaan sinusta enemmän. Niin käy aina. Minä en yritä väittää ettei niin kävisi etten särkisi itseäni sinuunkin. Tärkeintä: minä en aio valehdella itselleni. Se olisi turhaa. Minä kerron tämän nyt mutta en enää silloin kun se tapahtuu. Koska sillä ei tule olemaan mitään merkitystä.


Minä en vaadi kainalopaikkaa enää koskaan.

don't let me go

Mies sanoi minun olevan haluttavan näköinen. Kysyin miksi ja se sanoi "Olet tuollainen pieni ja söpö. Isot rinnat ja pyöreä peppu." Hih, nauroin sille.

Se ei varmaan tahdo nähdä minua enää. Olen käyttäytynyt huonosti. Tai. Sekavasti. Yrittänyt kai salaa itseltäni karkoittaa sen. Koska olen hirmu hankala.

En osaa pysyä marginaaleissa. Kun pitäisi olla parhaimmillaan, ahdistun enkä osaa olla. En osaa olla. Jääkiekkoilijan kanssa oli hirmu helppoa: piti olla parhaimmillaan vain sängyssä. Ja sekin tulee minulta luonnostaan. Mutta nyt pitäisi olla koko ajan parhaimmillaan Miehen kanssa. En minä kykene.


Voi kunpa olisi helpompaa. Voi kunpa minä olisin helpompi.

KOLME.

Minä vain olen tällainen. Koeta kestää tai juokse karkuun. 
Tavallaan sitä melkein toivoisi, että sinä pakenisit. Kuinka helppoa.

Kun et kuitenkaan jaksaisi minua kovin pitkään. Minä olen sinulle liian kaukana tavallisesta. Enkä nykyään osaa edes pitää suutani kiinni.
Pieni ja söpö. Mihin se riittää?


Et sinä edes ole minun tyyppiäni.

do you kiss on the first date?

Olin tänään treffeillä. Tai ainakin melkein-treffeillä.

Skippasin koulun ja mentiin ravintolaan. Ja istuttiin siellä kolme tuntia.
Skippasin terapian ja istuttiin lisää. Jänniä tarinoita kätkeytyy niin suloiseen hymyyn.


Sitten oli mentävä. Istumaan kassalle. Mutta mies saattoi minut ja sitten suudeltiin. Oih, se on hellä.
(Ja huomenna se lähtee armeijaan takaisin. Mutta tulee kai jo perjantaina takaisin ja on koko ensi viikon. Kai. Kuinka mukavaa olisi.)


Kuinka mukavaa.

"vittu mikä lumppu sä oot."

Tapasin eilen baarissa miehen. Jonka kanssa olen kyllä viikkoja aikaisemmin tanssinut.
Mutta ah. Mukava mies. Hyvä suutelija.


Ja samassa baarissa oli Poikaystävän kavereita. Ja yksi niistä koki tarpeelliseksi kertoa narikassa, että minä olen lumppu. Ja sitten menin seksikaverin luokse yöksi ja raivosin paljon.

elämä on kivempi ku ei ressaa

Minussa on niin monta. Ja välillä minulla on ikävä sitä, kun hän tuntee minut oikeasti. Tietää kuka minä olen. Kaikki puolet.


Mietin, voiko koskaan olla kokonaan tyytyväinen, kun toinen puoli tavallaan sulkee toisen tyytyväisyyden pois. Tai niin. En tiedä.






(Minulla on ikävä sinua ja sitä ei saa sanoa.)

ai minä olen söpö

Kolme poikaa sanoi minua söpöksi vuorokauden aikana. En ole. Tai yh.

Kamalasti on kaikkea tapahtunut. Minä ja poikaystävä erottiin. Se ei olisi tahtonut.
Minulla on seksisuhde jääkiekkoilijan kanssa. Pitäisi joskus kertoa meidän tarina. Seksiä ja viinaa. Siinä meidän tarina. Paitsi että ensin tulee viina, sitten seksi.

Mutta seksisuhde. Viikko eron jälkeen.


Tänään olisi minun ja Poikaystävän vuosipäivä.

huomenna olen prinsessa.

Ei sillä etten aina olisi. Mutta huomenna erityisesti. On tanssiaiset.

Poikaystävä ei pääse armeijasta sinne. Se ei näe kun olen maailman upein ja säteilen ja se harmittaa minua.

Mutta se kirjoitti minulle kauneimman kirjeen ikinä. Se ei suostunut kirjoittamaan minulle kirjettä, mutta sitten hankin sille kirjepaperia ja -kuoria ja postimerkkejä ja kynän ja kaikki. Ja tänään minua odotti kirje kun tulin kotiin.

Se oli kauneinta mitä kukaan on minulle koskaan kirjoittanut. Tai sanonut. Tai tehnyt.


On se Poikaystävä aika maailman ihanin.

Minusta on kiva kun ihmiset hymyilevät itsekseen.

Sekin kun ihmiset hymyilevät toisilleen.

Ja sellainenkin on ihanaihanakiva, kun näkee pitkästä aikaa uuden kuvan jostakin, josta on välittänyt joskus kamalasti. Ja se näyttää niin hyvinvoivalta siinä kuvassa. Ja hyvältä muutenkin! Ei se silloin ehkä noin hyvältä näyttänyt. Oih.

Toivottavasti se oikeasti voi hyvin. Se olisi kivaa.

pahoin pidetty

Olen vihainen. Toisella tapaamisella sen saa näköjään jo sanoa.

Haen Poikaystävän huomenna pois armeijasta. Enkä päästä sitä enää takaisin.
Aivan typerää ettei tyttöystävän kanssa saa puhua puhelimessa kolmeen päivään.

Ja minulla on ollut paha olla.

Eikä se edes johdu pelkästään siitä etten saa pusuja ja haleja ja silitystä. Eikä edes pelkästään siitä etten saa puhua miksi minulla räjähtää pää.


(Se johtuu siitä että minun pikkusisko pahoinpideltiin eilen.)

sydän sanoo pokspokspokspoks

Jännittää.

Hei, olen surkuhupaisa. (Se kirjoitetaan pienellä, koska pidän siitä enemmän niin.) Minun osoite on Katuoja 10. Hui. Annan kaiken ensitapaamisella.
Sellainen minä olen. Nykyään.

Olen jo pitkään halunnut luoda paikan omalle tajunnanvirralleni ja niin. Minua vähän pelottaa, ettei kukaan pidäkään siitä mitä kirjoitan. Vaikka kai tämä on ennen kaikkea minulle.

Ennen kaikkea minulle.

Minä olen taitava liioittelemaan ylireagoimaan miettimään liikaa. Nimenomaan liikaa. Se on joskus vähän hankalaa. Ihmisten on vaikea olla kun en pysy marginaaleissa.

Minä tulen nykyään kovin helposti onnelliseksi. Liioittelen kuulemma koulun porkkanaraasteesta, mutta se on niin hyvää että tekee minut onnelliseksi. Syön sitä aina paljon, nam. Ja sekin tekee minut onnelliseksi, että pikkuhiljaa jo uskallan sanoa millaisia ihmisiä MINÄ haluan minun ympärilleni. Se on joskus ollut hankalaa.

Rakastan minun toffeenvärisiä sortseja. Sortseja oikeastaan kaikenlaisina. No en. Mutta melkein. Sukkahousuista en pidä, mutta käytän niitä paljon. Sortsit olisi muuten yli puolet vuodesta käyttökelvottomana.

Minä rakastan keskusteluja, kaakaota ja korvapuusteja merenrannassa, (ja oikeastaan kaikkea merenrannassa), Samuli Putroa, runoja, sanoja, tanssia, kirjoittamista. Rakastan paljon asioita. Yhtä Poikaystävääkin. Kyllä minä vihaankin asioita mutta. Ei niistä tarvitse puhua ensitapaamisella.

Minä puhuin paljon. Itsestäni. Kummallista.

Sinun vuorosi.