Minä en tiedä mikä minua vaivaa.
Minua pelottaa, kun kaikki tekeminen vaatii niin paljon. En jaksaisi käydä koulua. Enkä viime aikoina paljon ole käynyt. Mutta haluan valmistua ensi keväänä, pakko saada kurssit tehtyä. Kun ensi vuosi on muutenkin kovin täynnä.
Vaatii niin helvetisti että pääsen aamulla sängystä. Että jaksan laittautua ihmisen näköiseksi. Mennä kouluun. Helvetisti enemmän vaatii että en purskahda itkuun bussissa vessassa luokassa. Että en lähde kotiin van koska tuntuu siltä. Että kotona kaikki olisi hyvin, kun ei tarvitse olla sosiaalinen reipas kaunis ja ihana.
Minua pelottaa se tunne, että olisi niin helppoa vain hukkua siihen väsymykseen. Antaa kaiken olla. Olla välittämättä mistään. Minä vain niin kovin tahtoisin tehdä niin. Vaikka tiedänhän, mitä se minulle tekisi.
Tarvitsisin jonkun, joka suutelisi minusta tämän kaiken pois. Jonkun joka saisi perhosia vatsaan ja hymyn silmäkulmiin.
HAHHAHHAHAHAHA. Typerä tyttö. Olethan sinä ennenkin niin noussut
jaloillesi, jonkun toisen käsivarsille. Ja katso.
Katso, missä sinä taas olet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti