21. toukokuuta 2011

Pian sullei ole muuta kun arveluttava maine

"Typerä tyttö se sanoo itselleen usein. Hakkaa päätään seinään ja ottaa suihin ikäviltä ihmisiltä. Kuka välittää. No se tyttö. Se välittää kenestä tahansa joka avaa sylinsä hameen napit rintaliivin hakaset, kunhan vain tarvittavan nopeasti. Ei se niissä sängyissä aamuun tahdo maata. Ei se pystyisi kuolematta siihen tunteeseen."

Kolmen miehen kanssa sängyssä alle viikon sisällä. Mies, Vihreesilmäinen, Poikaystävä. Taas niitä asioita, joista voin olla niin helvetin ylpeä.

Ja minun elämästä on tullut niin raskas kantaa. Onko ihme? Eikä ole paljon varaa syyttää ketään muuta.

Kävin keskiviikkona polilla kontrollikäynnillä. Kerroin, että vähän heikosti on mennyt. Lääkäri kysyi haluanko aloittaa lääkityksen uudelleen. NO EN KYLLÄ TOSIAAN hienosti vastasin. Ja eilen kun olin Poikaystävän luona, aloin itkeä. Eikä se loppunut. Se saattoi minut vähän matkaa ja sitten äiti tuli vastaan. Eikä se itku loppunut. Minun oli vain niin paha olla. Sekaisin, pieni tyttö. Ja siinä sitten, keittiön pöydän päässä, minä vain itkin. Ja äiti itki. Ja minä soitan maanantaina aamusta polille ja sanon, että minä tarvitsen ne lääkkeet. Se on jotenkin niin sääli, kun luulin että hyvin pärjäisin ilmankin.

Mutta en pärjää ja tällä hetkellä en usko että sille itse voin yhtään mitään. Vaikka juuri nyt, kun olen vellonut tässä ahdistuksessa vuorokauden,  ajattelen että minä pääsen täältä ylös. Kun vain tarpeeksi haluan. Mutta kohta tulee huono hetki ja sitten.. Niin. Ja sitten pian en pääse enää kotoa ulos. Minä tarvitsen ne lääkkeet. Joskus täytyy tietää mihin pystyy itse, ja mihin tarvitsee apua.

Aivan niin kuin joskus sen sijaan että miettisi, kuinka paljon ihmisestä pitää, täytyy miettiä, mitä se ihminen tulee sinulle aiheuttamaan. Ja jos minä nyt sanon, että en enää ikinä tapaa Vihreäsilmäistä tai Miestä tai tahdo palata Poikaystävän luo, minä varmasti tulen tekemään niin. Joten en sano. Minä tyydyn ajattelemaan, että minun tahdonvoimani riittää pysymään niistä erossa. Jos ei.. Ei olisi ensimmäinen kerta. Mutta ihan hyvin tämä voisi olla viimeinen. Minä toivon. Oman pienen sydämeni puolesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti