12. huhtikuuta 2011

Will we ever breathe again?

Minä olin sinun kanssasi vuoden.

Minä soitin sinulle hysteerisiä puheluita yhden käden sormilla laskettavan määrän. Viiden miljardin käsiparin sormilla laskettavan määrän muuten vain. Me rakastelimme lukemattomia kertoja, vielä useampia kertoja vain tahdoimme tehdä niin. Yhden kerran minä kieltäydyin seksistä.
Minä pyysin sinua kerran tulemaan keskellä yötä luokseni, koska minua pelotti. Ja yhden kerran sinä tulit. Satoja kertoja sinä ajoit pihaani ja kävelit rappuset ylös. Soitit ovikelloa.
Kerran me leivoimme yhdessä korvapuusteja. Se päättyi suuren riitaan. Kovin monesti me riitelimme. Kerran harrastimme pikapikapikaseksiä hotellihuoneen päiväpeitteellä. Kymmeniä kertoja me istuimme iltaa merenrannassa. Vielä joulukuussa.

Yksi pääsiäinen vappu sinun syntymäpäiväsi juhannus koulun alku minun 18-vuotissyntymäpäivä joulu uusivuosi. Armeija.


Seitsemän viikkoa minä olen ollut sinusta erossa. Me olemme nähneet kahdesti. Toisella kerralla harrastimme kiihkeämpää seksiä kuin koskaan. Sen jälkeen minä olen harrastanut seksiä jokaisena viikonloppuna. Lukuunottamatta kahta viimeisintä. Kahden miehen kanssa. Toisen kanssa kerran, toisen kanssa yli kahden käden sormien määrän, luulisin.
Lukemattomia kertoja olen ollut baarissa humalassa, minusta tuntuu. Kerran olen ollut selvinpäin. Kerran minut on haukuttu lumpuksi. Kerran kysytty miltä tuntuu olla haluttu nainen.
Olen vihannut itseäni niin useasti ettei niitä kertoja pysty laskemaan. Olen säälinut itseäni ehkä saman määrän. Olen tuhlannut kymmeniä euroja kymmeniin karkkipusseihin. Lihonnut 3,8 kiloa. Olen katunut monesti. Kaivannut sinua useina päivinä.
Minä olen itkenyt viimeiset kaksi viikkoa. Kerran olen tunnustanut rakastavani sinua.

"Mä rakastan sua. Vaikka olenkin aivan järjettömän huono siinä."
Aivan perkeleen vittusaatanahelvettiperse-huono.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti