Kaikki on aika sekaisin.
Minulla on jäätävän kokoinen fritsu kaulassa. Ja minä olen tarkka niistä! Minun kaulaani ei jätetä jälkiä.
Mutta. Ei muistikuvia. Ei mitään hajua, kuka sen on tehnyt. Tai no. Tanssilattialla yksi poika. Mutta jos näkisin kadulla nyt, en tunnistaisi. Enkä todellakaan muista että olisin sen kanssa jotain suudellut. Mutta ehkä sitten olen.
Olin lauantaina minun vanhojen kavereiden kanssa ulkona, ne oli ennen minun parhaita kavereita. Istuttiin alkuun tuossa minun naapurissa, yhden tytön luona, ja ne kuuntelin kun kerroin kaikista miehistä ja oli kateellisia. En ymmärrä. Toinen seurustelee tälläkin hetkellä, on seurustellut melkein kaksi vuotta. Ja se poika on ainut, jonka kanssa se on ollut seksiä. Toinen tyttö on juuri eronnut. Ja ollut seksiä vain yhden pojan kanssa sen jälkeen. Ja sitten minä. Olen ollut vähän enemmän.
Mentiin isoon baariin keskustaan. Muistikuvia ehkä kolme kappaletta illasta. En ollut yhtään kotonani siellä. Liikaa ihmisiä, liian iso paikka ja niin. Liian hieno humala. Kadotin kaverit ja rakkaustyttö melkein lähti hakemaan minua. Mutta ei tarvinnut.
Pyysin Vihreesilmäistä yöksi. Jossain vaiheessa muistan itkeneeni vessassa, että se tappaa minut, jos näkee minun kaulan. Ja sitten nähtiin ja bussissa se kysyi siitä. 'Ai mitä! ONKO MINUN KAULASSA JOTAIN!!! MISTÄ SE ON TULLUT!?!?' Se ei sanonut mitään. Minä häpesin itseni sinne bussin alle. Vaikka rakkaustyttö sanoi, että mitä se sille kuuluu.
Minä näin minun työkaverinkin siinä kotimatkalla. En tiedä yhtään mitä olen puhunut sen kanssa. Ja voi luoja varmaan tosi fiksuja puhuin. Se kysyi, onko Vihreesilmäinen minun miesystävä. Ja minä en osannut vastata mitään! Tosi kiva. Varmaan luulee, että joku yhden illan hoito oli ja olin viemässä sitä kotiin.
Aamulla mietin, että onko tuo poika kaiken paskan arvoinen. Että ei se ehkä. Sitten vietin sen kanssa päivän. Juteltiin ja oltiin. Ja oli aika mukavaa. Se pyysi minut kuuntelemaan, kun se on dj:nä yhdessä baarissa. Ja sen luokse käymään. Lupasi tehdä ruokaa. Ei kuulosta Vihreesilmäiseltä. Kuulostaa siltä, ettei pidä uskoa vaan
juosta karkuun.
Minä en tiedä mitä ajatella. Tehdä. Minä vietin viime tiistaina ihan tosi kivan päivän Sulon kanssa. Ensimmäistä kertaa vain olin ja en miettinyt mitään. Vihreesilmäistä ainakaan. Sitten seuraavana päivänä tuo soittaa pitkästä aikaa. Aivan tajuttoman kännissä. Ja sanoo, että on ikävä. Ja minulta tippuu taas pohja. Mutta en tiedä. Ehkä se soittaa. Kutsuu syömään. Ja minä saan suudella sitä. Koska se on jotenkin niin erilaista kuin Sulon kanssa. Koska oikeasti. Minä en halua Suloa.
(Ja minua ärsyttää kun kirjoitan tänne aina vain baarireissujen jälkeen. Mutta. Jotenkin kaikki on vähän raskasta tavallaan. Ihmissuhteet.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti