Jännittää.
Hei, olen surkuhupaisa. (Se kirjoitetaan pienellä, koska pidän siitä enemmän niin.) Minun osoite on Katuoja 10. Hui. Annan kaiken ensitapaamisella.
Sellainen minä olen. Nykyään.
Olen jo pitkään halunnut luoda paikan omalle tajunnanvirralleni ja niin. Minua vähän pelottaa, ettei kukaan pidäkään siitä mitä kirjoitan. Vaikka kai tämä on ennen kaikkea minulle.
Ennen kaikkea minulle.
Minä olen taitava liioittelemaan ylireagoimaan miettimään liikaa. Nimenomaan liikaa. Se on joskus vähän hankalaa. Ihmisten on vaikea olla kun en pysy marginaaleissa.
Minä tulen nykyään kovin helposti onnelliseksi. Liioittelen kuulemma koulun porkkanaraasteesta, mutta se on niin hyvää että tekee minut onnelliseksi. Syön sitä aina paljon, nam. Ja sekin tekee minut onnelliseksi, että pikkuhiljaa jo uskallan sanoa millaisia ihmisiä MINÄ haluan minun ympärilleni. Se on joskus ollut hankalaa.
Rakastan minun toffeenvärisiä sortseja. Sortseja oikeastaan kaikenlaisina. No en. Mutta melkein. Sukkahousuista en pidä, mutta käytän niitä paljon. Sortsit olisi muuten yli puolet vuodesta käyttökelvottomana.
Minä rakastan keskusteluja, kaakaota ja korvapuusteja merenrannassa, (ja oikeastaan kaikkea merenrannassa), Samuli Putroa, runoja, sanoja, tanssia, kirjoittamista. Rakastan paljon asioita. Yhtä Poikaystävääkin. Kyllä minä vihaankin asioita mutta. Ei niistä tarvitse puhua ensitapaamisella.
Minä puhuin paljon. Itsestäni. Kummallista.
Sinun vuorosi.
Hei pikkuinen,
VastaaPoistaEn tiennyt että sinäkin kirjoitat blogia.
Kiva että täällä on tuttujakin. :) Sinä kirjoitat niin kauniisti ja koskettavasti,
että minua ihan hävettää omat tekeleeni,
ainakin joskus. Pitää kuitenkin saada ne ulos sisimmästä. Ja pakko sanoa että rakastan paljon samoja asioita kuin tuossa luettelit, oot tyttö kultaa. Minäkin puhun paljon itsekseni ja nyt sinulle. Oikeastaan minä en paljoa puhua, mutta nyt halusin. Sä pärjäät tyttö, sä oot vahva.
♥: surukukkanen