11. marraskuuta 2011

mutta näissä asioissa jos ei tiedä rakas / silloin tietää jo

Pian kaksi vuorokautta minun kroppa on jännittänyt jokaista lihasta. Se alkaa olla kovilla. Huutaa sinun kanssasi kilpaa. Nöyryyttää. Hengitys kulkee väliin vain vaivoin. Minä olen väsynyt. Itkisin, mutta kyyneleet ei valu.

Pelkään maailman eniten mitä huominen tuo tullessaan. Että voiko siitä edes selvitä. Voiko tästä kaikesta edes jaksaa eteenpäin.

Tänään sinä olet juhlimassa parhaan kaverisi kanssa. Sen, joka ei tiedä minusta. Ja minä pelkäsin jo alkuviikosta, mitä tänään tapahtuisi. Ja nyt sinulla olisi syy. Voisit kostaa.

Vaikka ei se olisi kosto. Se olisi jotain paljon enemmän. Sinä tahtoisit sitä.

Minä en usko nukkuvani koko yönä. Minä odotan että sinä laitat tekstiviestin 'en tahdo olla enää sun kanssa', jotta olisi jotenkin hyväksyttävämpää lähteä toisen mukaan. Ei se olisi. Mutta mikä minä olen sanomaan mitä sinä saat tehdä. Likainen huora.

En tahtoisi epäillä. Mutta kun minun pääni täyttyy kuvista, joissa sinä nait jotain toista. Minä en voi sulkea silmiäni koska silloinkin ne kuvat täyttää minun silmät. Minä kuulen ne äänet. Sen tytön voihkinnan. Se toinen on parempi. Ehkä se on akrobaatti. Ehkä se on estottomampi. Seksikkäämpi. Osaa äännellä kuin pornotähti. Minä en kykene edes tulemaan.

Minä näen kuinka sinä nussit sitä niin kuin minua ei koskaan olisi ollutkaan.


Minä tiedän että minun ongelmat liittyy kamalan usein humalaan. Ettei kannattaisi juoda. Kun pitää valehdella lääkäreille alkoholinkäytöstään. Mutta minä tahdon humalaan. Minun pitää päästä hetkeksi tästä olosta. Eikä huomenna tarvitsisi olla huolissaan, maailman turvallisin seura. Saisi nauraa. Rakkaustytön äidin syntymäpäivät.

Kun sinä et tahdo edes koskea minuun. Kuinka tämän voisi kestää. Sen kylmän katseen ja rumat ajatukset. Itseinhon.
Jos vain voisin lähteä. Juosta pakoon. Kauas. Minä lähtisin. Matkalaukkuineen junaan.

Tai sen alle.

9. marraskuuta 2011

Tiedäthän sinä.

Minä olen sinun likainen pikku salaisuutesi.

Hah.

Tietäisitpä omani.

Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä. Tai edes kahdesta yhdessä. Laastareilla toisiinsa sidottuina.

Kuinka sekava olenkaan taas tänään. Tuhannesti naurua seksiä hellää kosketusta. Ilkeitä sanoja. Minä lataan kaiken, sanon. Sinä pudistat päätäsi ja sanot ettei toista voi tuntea. Et sinäkään minua tunne.

Minä sinua vielä vähemmän.

6. marraskuuta 2011

Hankkisi sitten jonkun helvetin akrobaatin.

Tänä viikonloppuna sinä olet nähnyt minusta ehkä enemmän kuin moni.
Makkaran puklut, pikkuveljen pierut, isän nallekravatin ja äidin humalan. Minun kyyneleet.

Kaiken mitä minä en tahdo kenenkään näkevän.

Ethän juokse karkuun, ole kiltti, älä jätä minua

Enkä minä ole koskaan ollut niin lähellä Huippua. Koskaan tuntenut niin.

Minä pidän sinusta ihan kamalan hirmuisen paljon.

3. marraskuuta 2011

Torstai on toivoa täynnä (tai sitten vain ei.)

Vihreesilmäinen otti yhteyttä.

'Mitäs sä?'
Mitä se sulle kuuluu helvetin paska.

Haluaisi tulla moikkaamaan, kun koulu on nyt ihan lähellä.
Ei se nyt oikein sovi.

Yöllä näin unta Ällästä. Mitä sekin tulee minun uniin vielä vuosien jälkeen.

Minun on paha olla. Poikaystävä ei puhu. Minua ahdistaa. Pelottaa mennä töihin tällaisena, itkuisin silmin. Ottaisit minut vain syliin ja rakastaisit rikki. Rakastaisit rikki rikki rikki rikki rikki.

2. marraskuuta 2011

Puhdas huora.

Yöllä sinä kysyt miksi minua ahdistaa.

'En minä tiiä.'
'Vai etsä vaan kerro mulle?'

Niin. Niitä asioita ei kerrota kenellekään. Ne käpertyy minun sydämen ja keuhkojen ympärille, ja saa ajattelemaan että hengitys kulkisi paremmin jos löisi rintalastan keittiöveitsellä kolmesta kohtaa auki. Niistä ei puhuta.

Siitä kuinka yksi parhaista kavereistani työnsi minut ruosteista pakettiautoa vasten loppukesän aamuyönä, nosti hameeni ylös ja nyt minä kannan ristinäni sen poikuutta. Siitä kuinka minä en voi enää puhua sen kanssa mistään katsoa silmiin hymyillä halata. Kuinka minua inhottaa ajatella sitä.

Siitä kuinka minä voin pahoin, kun minun ääntäni ei kuulla sanoessani ei. Siitä kun en itsekään kuule sitä aina. Kun minä makaan silmät kiinni jonkun alla, jota en lainkaan halua. Leikin nauttivani, jotta toinen tuntisi itsensä hyväksi. Siitä kuinka lakkaan ajattelemasta itseäni, vain miellyttääkseni jotain, jonka olen tavannut muutamaa tuntia ennen. Siitä kuinka kuvotan itseäni herätessä sen miehen viereltä.

Siitä kuinka nöyryytetty minä olen virtsatessani toista kertaa vuoden sisällä purkkiin ja kuinka pelokas olen odottaessani tuloksia. Tai tuijottaessani raskaustestin viivoja. Kuudelta aamulla, ennen kuin koko muu perhe on herännyt. Tai ostaessani kolmatta jälkiehkäisypilleriä muutaman kuukauden sisällä ja valehdellessani kirkkain silmin apteekkarille, joka hymyilee lohduttavasti. Kyllä se näkee että sä oot pelkkä huora.

Se syö minua. Antaa itsensä raiskattavaksi. Joutua itsensä raiskaamaksi. Kaikki johtuu vain omasta tyhmyydestä. Se saa minut tuntemaan itseni niin huonoksi. Niin huonoksi, ettei siitä voi kenellekään oikeasti puhua.

Ja kun sinä puhut vapaudesta. Tuota se minulle merkitsee. 

'Saitko, saitko, saitko vapauden
Vai saitko sittenkin vain yksinäisyyden?

Voit tulla ja mennä ja olla
Aivan, miten huvittaa
Mutta missään ei oo häntä, joka odottaa'

herra ylppö ja ihmiset - varoitus 

(Ja tuo otsake. Sain sukupuolitautitestien tulokset eilen. Ja olen puhdas. Sitten tajusin, että voihan tuon tavallaan käsittää toisinkin. Jos ymmärrätte.)