katsoisin silmiisi ja uskoisin sen.

Mietin miksen koskaan saa otetta onnesta. Se käy kylässä ja katoaa. Tulee taas, muttei koskaan jää asumaan. Minä en saa kuin vähän koskettaa.

Tiedän että se johtuu minusta. Että minun käteni ovat jotenkin väärät. Liukkaat ja hapuilevat. Ne ei tartu vaikka niitä käskee. Komennot katoaa hermoradoille.

Kun Tähtityttö katsoo minuun, yritän. Se hymyilee ja minäkin. Minun on hyvä olla ja ne sanoo että se riittää. Että kyllä ne kädet siitä oppii.

Suljen silmät ja kuvittelen meidät siihen uuteen kotiin. Maataan selällään. Sormet koskettaa. Ja onni makaa siinä meidän välissä.

♥

Taidan saada oman kodin. Vihdoin pienen, ikioman sopin. 

Ei se kaunis ole. Ei huumaava, ei jalat lähtenyt alta. Mutta oma se olisi. Turvapaikka. Rauha.

Se ajatus saa minun itkemään. Oma koti.