Torstaina Pojasta tuli Poikaystävä. Minusta tuli oikea Tyttöystävä. Virallisesti.
Pussailtiin maailman eniten jäätävän kylmässä illassa. Oltiin lähellä. Pidettiin kiinni.
Tavallaan tämä kaikki on niin outoa. Maata sen vieressä aamuyön tunteina ja tuntea ihan hulluna. Ja se sanoo pitävänsä minusta paljon. Ei kusipäillä ole sydäntä. Miksi se valehtelee.
Ja kun silmistä näkee, ettei valehtele.
Tai mistä minä tiedän. En minä kai ole mikään hyvä ihmistuntija.
Minä olen epävarma. Ja niinä samoina aamuyön tunteina se on jotenkin niin helppo kertoa. 'Minä välillä pelkään, ettet sinä oikeasti tykkää musta. Koska ethän sä halua seurustella.'
Miksi se sanoo että minä olen erilainen. Että muut pystyi vain työntämään pois. Miksei minua.
Mutta eieieieiei, en minä niin haluaisikaan. Olen onnellinen. Kun se vittuilee ja saattaa minut töihin. Leikkii kuristavansa ja kaataa suuhuni energiajuomaa. Tekee minulle iltapalaa. Murr.
Se saa minut ihan kovin onnelliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti