Huono päivä. Sellainen kun ei huvita lähteä töihin ja sitten vain mokailee siellä. Ja sitten siihen tulee sellainen kummallinen mies joka ostaa neljä purkkia hernekeittoa ja saa sairaskohtauksen. Ja sitä vain menee ihan paniikkiin ja antaa muiden hoitaa.
Yksi minun työkavereista on ihan superihana poika. Aina niin suloinen positiivinen söpö. "En jätä sua ikinä yksin, oon aina sun takana." Se sanoi ei mitään hätää, kun minua itketti pelotti. Ja nauratti kun sanoi että "Miksi sä itkisit kukaan ei oo sinua satuttanu ja jos aikoo satuttaa niin sen pitää ensin satuttaa minua" Tai jotakin sellaista se sanoi. Ja me siis olemme olleet työkavereita ehkä kuukauden.
On se aika ihana. Sillä on aivan mielettömän piristävä hymy. Aina kun menen töihin ja kävelen siitä kassojen ohi ja jos se on töissä se hymyilee sieltä ja tulee aina tosi hyvä mieli. Hymypoika. Hmm, Hymypoika, kyllä. Tuli mieleen. Se kerran näytti minulle kieltä monen kassan päästä. Se oli ihan hassu. Aivan ihana poika.
Ei minun pitänyt hänestä kirjoittaa. Mutta. Tuli parempi mieli kun mietin. Valloittava persoona. Hymypoika. Minun olisi tehnyt mieli halata sitä tänään ennen kuin lähdin. Tai näyttää kieltä. Se olisi kyllä tiennyt mitä se tarkoittaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti