7. elokuuta 2011

melkein SEITSEMÄN.

Riippuu miten sen tahtoo laskea.

Oli paskimmat vaahtobileet ikinä. Ei pitäisi lähteä tuplatreffeille baariin, varsinkin kun Rakkaustytön mies oli meitä muita 10 vuotta vanhempi. Aluksi pidin siitä, mutten pidä enää. En jaksa selittää.

Ja Sulo. Minä tykkään olla sen lähellä. Nukkua kainalossa. Mutta sitten. Minusta tuntuu kummalta kun se koskee. Kuljettaa sormiaan pikkuhousuillani. Ei oltu seksiä, kun menin sen luokse yöksi. Tai no. Suuseksiä. Mutta minä en vain pysty muuhun. Minä en pysty olla ajattelematta mitään ja vain antaa mennä. Minä mietin Vihreesilmäistä ja kaikkea. Minä en vain pysty. Ja se on kummallista, olenhan maannut silmät kiinni paljon vastenmielisemmänkin alla.

Hämmentää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti