Kuivuvat kidukset tarjoillaan lumpeenlehdiltä.

mikä teitä vaivaa
miksi te kysytte tuollaisia

miksi minä olisin sinun kanssasi jos rakastaisin vielä vihreesilmäistä

miksi minä olisin sinun kanssasi jos en olisi niin ihastunut kuin alussa

mitä järkeä. en ymmärrä ollenkaan.


Minulla on oikeasti aika kovin hyvä olla. Pitkästä aikaa niin tyyni. Vaikka välillä tuntuu, että haluaisin huutaa päin sinun naamaa, että rakastan ja karataan naimisiin ja ollaan loppuelämä yhdessä. Mutta se on ohimenevää. Ja se on helppo kestää, kun tiedän vain olevani ihminen, joka tuntee täysillä. Tahtoo ladata kaiken. Tai lataa vaikkei tahtoisikaan.

Mutta minusta näin on hyvä. Ihan järjettömän hyvä olla sinun kanssa. Ilman paineita mistään. Tulevaisuudesta. Se on niin kaukana ja turhaa ja jotain mitä en sinun kanssasi tahdo ajatella.

Ollaan vaan ja pussaillaan ja halitaan ja nussitaan ja aaaaah.

Ja silti argh. Olen halunnut kirjoittaa tästä, mutta en osaa kun en edes tiedä mitä oikeasti mietin. Tavallaan ollaan salassa. Sen parhaalta kaverilta. Möh. Mitä siitä edes voi ajatella?

Mutta niin. Se suuttuisi kuulemma. Kun ne on sopineet, että ei ala seurustelemaan johonkin kymmeneen vuoteen. Ja on se minusta jotenkin loukkaavaa. Ja mietin, että miten sitten kun taas tuokin alkaa käymään koulussa ja pitäisi olla melkein kuin ei olisikaan. Tai. En minä ole sellainen, että haluasin siellä käytävillä pussailla ja yök kaikkea tosi teiniä. Mutta silti. Kai minusta silti olisi kiva näyttää, että olen sen tyttöystävä.

Mutta ehkä tämä joskus selviää. Ja niin kauan kun se ei tahdo kävellä jossain viisi metriä minun takanani julkisilla paikoilla, niin olen kai sitten ihan tyytyväinen.