En melkein jaksaisi kertoa tätä kaikkea tänne. Tahtoisi. Uskaltaisi. Kyllä, minä häpeän.
Viime yö vaahtobileissä. Oli kyllä hurjan hauskaa. Ja jotenkin ahdistavaa. Mies oli siellä. Sitten sillä oli jossain vaiheessa joku nainen. Ja minä halusin näyttää, kyllä minäkin pystyn. Ja sitten oli joku mies siinä. Tanssittiin. Suudeltiin. Maistui ihan saippualta. Ja minua alkoi kovin ahdistamaan hävettämään kuvottamaan. Ja juoksin karkuun. Ja päädyttiin kuitenkin rakkaustytön kanssa jatkoille Miehen kellariin (minun kaverilla ja sen kaverilla oli jotakin ja siksi mentiin sinne.)
Jatkot oli kyllä ihan okei. Oli mukavaa. Nauroin paljon, vittuilin enemmän. Hih.
Käsi ylös, kuka arvasi että päädyttäisiin seksiin. Minä. Vaikkakin kyllä vasta myöhemmin, melkein aamulla. Kun oli nukuttu ensin vähän. Ja kun olin vähän kuunnellut miten sen kaveri ei pidä minusta. Kun kaikkea. Se oli hyvää seksiä. Mutta silti kuitenkin. Kuvottavaa. Ahdistavaa. Sen jälkeen nukuttiin hieman vain ja sitten aika nopeasti puettiin tytön kanssa ja lähdettiin. Salaa. Kun Mies oli kai yläkerrassa. Se oli hauskaa.
Mutta se ei ole kovin hauskaa, että parin päivän päästä menen taas kertomaan terapeutille "Olin meidän lähibaarissa, johon minun ei pitänyt astua jalallanikaan enää ja olin myös Miehen kanssa sängyssä, vaikka se mies on kaikkea muuta kuin ihana. Tai edes mukava." Minä häpeän.
Vaikka toisaalta, minun eilisen päämääräni oli unohtaa Vihreäsilmäinen. Ja minä en ajatellut sitä kertaakaan. Tai no yhden kerran kun tajusin etten ole ajatellut sitä. Minun pitäisi kertoa mitä se on tehnyt, mutta en todellakaan jaksa nyt. Tämä synnintunnustus oli tarpeeksi ja aivan liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti