VIHREESILMÄINEN

Hmmm. Niin. Tapasin uuden pojan lauantaina.

Sillä on aivan hirvittävän kauniit silmät, vihreät. En tiedä pitävätkö pojat siitä, jos niiden silmiä sanoo kauniiksi, niin en uskaltanut sanoa sitä sille. Tyydyin vain sanomaan, että rakastan vihreitä silmiä.

Kun kerroin terapeutilleni tuoneeni yhden pojan kotiini hyvin varhain sunnuntaiaamuna ja kerroin että juteltiin johonkin yhdeksään asti aamulla. Se kysyi aivan hölmistyneenä "Eikö teillä ollut sitten mitään seksiä yhtään?!" Taitaa terapeuttini tuntea tämän yhden säälittävän seksinnälkäisen tytön melko hyvin.

Mutta joo. Oli meillä seksiäkin. Se oli ihanaa, olinhan kuukauden ilman. Ja oih, sillä on ihana kroppa. En yleensä välitä kovasti sellaisista.. No tuollaisista. Mutta silti. Oli se seksikäs. Se kosketti minun rintoja ja sanoi että ne on varmaan neljä kertaa isommat kuin se on koskaan koskettanut ennen. Ja tykkäsikin kyllä niitä sitten kosketella.

Ja muutenkin niin hirvittävän kovin mukava poika. Vaikka jännä miten maailma on pieni. Yksi sen vanha koulukaveri on myös maannut minun sängyssäni. Tosin se kaveri ei koskaan uskaltanut ottaa yhtäkään vaatetta pois, vaikka nukuttiin. En ole kuullut siitä enää kovin pitkään aikaan. Eikä minulla sille olisi oikeastaan mitään sanottavaakaan. Ehkä hymyilisin jos näkisin joskus. Voi olla että en.

Mutta Vihreäsilmäinen pyysi minun puhelinnumeroani. Ja sitten kirjoitin sen sellaiselle sydänlapulle. Ja se antoi omansa. Ja jälleen. Minä olen niin kovin huono näissä. Lataan heti aivan liikaa. Vaikka enhän edes tunne koko Vihreäsilmäistä. Ja tiedän sen verran ettei sekään ole kaikkein eheimmästä päästä, rikkinäinen lapsuus ja masennuslääkkeitä.

Ja olen jo aivan lumoutunut sen niin kauniista silmistä.

NELJÄ

Tihenevää hengitystä, kun ei ole aikoihin kosketettu.
Paljon sanoja aamuun asti.
Puhelinnumeroita sydämenmuotoisilla post it -lapuilla. 


Oikein kaunissilmäinen poika.

Olisiko sinun sänkysi alla yhä tilaa yhdelle pikkuiselle?

Psykologian tunnilla kysyttiin onko kukaan koskaan ollut spontaanissa tilanteessa, sellaisessa kun jonkun ihmisen läsnäollessa pystyy täysin riisuutumaan rooleistaan. Ja minä muistin sen erään hiostavan kesäisen iltapäivän.

Kaikki oli hetken vain siinä. Sinun ovessasi kauppalista. Kymmeniä autoja. Ja mustalla nahkasohvalla sakset. Suudelmia vatsalla. Oli musiikkia. Muistan että räjähdit nauruun yhtäkkiä, koska soiva kappale oli kuulemma jännittävä tuossa tilanteessa. Minä en ollut edes huomannut.

Katseltiin kuvia ulkomaanmatkaltasi. Sinä näytit niin kovin hyvältä. Kuvissa ja ollessasi siinä. Makoilimme sängylläsi. En kykene muistamaan puhuimmeko jostain. Olin vain siinä, lähempänä sinua kuin koskaan.

En ollut suudellut useita ennen sinua, hampaat kolisi ja oli hieman kömpelöä. Silti ehkä ensimmäistä kertaa minua ei jännittänyt sinun kanssasi lainkaan.
Suudelmia vatsalle. Kaulalle. Minun lempipikkuhousuilleni. Nykyään ne lepäävät jossain alusvaatelaatikon pohjalla, tumman vihreä pitsi. En kai tahdo antaa itseäni kenellekään samanlaisena kuin sinulle. Tuskin edes pystyisin.

Minuutteja ennen neljää tuli kiire pukea ylle, kun hengitys iholla oli vienyt ajantajun. Vihreät pikkuhousut kadoksissa. Ja kun lopulta kampasin takkutukkaani peilisi edessä, sinä otit minua vyötäröltä kiinni ja tulit aivan lähelle. Sitä peilikuvaa minä olen monesti myöhemmin miettinyt. Siinä hetkessä minä varmasti olin onnellinen.

Veit minut polkupyöräsi tarakalla keskustan laidalle. Ennen kuin kiirehdit Pihlan kanssa huoltoon, ehdimme vielä hetken hengittää toisiamme. Sinä puhuit jotain rekan alle jäämisestä.


Ja jos minä silloin olisin tiennyt etten enää koskaan pääsisi niin lähelle sinua, en ehkä olisi päästänyt sinua menemään.

sä saat mut villiks

Lupasin että luovun miehistä. Sellaisista hölmöilyistä,
joista on vain harmia. Miehistä, jotka eivät edes kiinnosta minua
sen enempää.

Mutta jälleen sanon MUTTA. En aio luopua flirttailusta Hymypojan kanssa.
Se saa minut hyvälle tuulelle. Ja kyllä, kun se iski minulle silmää tänään töissä, en ollut pysyä housuissani. Oih. Se on virkistävää. Seksikästä. Keveää. Sopii tähän aurinkoon lämpöön valoisiin päiviin.


Heleää naurua kasvot pelkkää hymyä silmäkulmissa iloa, 
maailma tuoksuu silmäniskuiltasi.

You know it's never too late to shoot for the stars

Olenhan minä aivan sirpaleina, pieni rikkinäinen ihminen.


MUTTA minä päätän. Minä alan huolehtimaan itsestäni. Pudotan painoa. Juon vähemmän alkoholia. Kaipaan vähemmän miehiä ja suutelen vähemmän tuntemattomia ravintoloissa humalassa. Tämä kaikki ei ole ollut hyväksi minulle. Siitä voi luopua. Itsestään täytyy huolehtia.

Enemmän kirjoja ulkoilua uintia merenrantaa. Kirjoittamista. Joka päivä yksi hyvä asia itsestä. Tai sitten se unohtuu. Kuitenkin. Huolehtia siitä jonka kanssa elää koko elämänsä.

Elä. Elää voi niin paljon paremmallakin tavalla kuin minä olen elänyt viimeiset kuukaudet. Elää voi tarkoittaa niin paljon parempaakin. Minä tiedän.

huono tyttö mut hyvässä seurassa

Minä häpeän.

Minä häpeän sitä, mikä minusta on tullut. Join eilen aivan hirvittävän paljon liikaa. Lähetin tekstiviestejä hellyydenkipeänä. Seksinnälkäisenä. Tein itsestäni aivan naurettavan.

Laitoin paljon viestejä Jääkiekkoilijalle. Vaikka sillä on se vaimo. Ja se on ihan okei, en minä ole mustasukkainen tai katkera tai sellaista. Mutta minusta on kurja kun minulla ei yhtäkkiä olekaan ketään, jonka sänkyyn mennä yöksi. Kun Mieskään ei pidä minusta. Tai en tiedä. Ei ainakaan eilisen jälkeen.

Voi herrajumala, kuinka naurettava minä olen. Miksi edes kirjoitan näitä tänne, tunnen itseni entistä säälittävämmäksi.

Ja sitten se yksi poika. Mies. Minun koulukaveri. Joka aina humalassa tahtoisi minut luokseen harrastamaan seksiä. Ja krapulassa. En  ymmärrä lainkaan mitä se minusta haluaa. Enkä tiedä haluanko minä siitä mitään. Olen vain yksinäinen.

(ja miksimiksimiksi minun elämäni pyörii näiden miesten ympärillä, vaikka en ole kenestäkään erityisen kiinnostunut. vain yksinäinen.)

"mä korjaan sut"

Niin kaunista. Ja niin helvetin lapsellista.

Will we ever breathe again?

Minä olin sinun kanssasi vuoden.

Minä soitin sinulle hysteerisiä puheluita yhden käden sormilla laskettavan määrän. Viiden miljardin käsiparin sormilla laskettavan määrän muuten vain. Me rakastelimme lukemattomia kertoja, vielä useampia kertoja vain tahdoimme tehdä niin. Yhden kerran minä kieltäydyin seksistä.
Minä pyysin sinua kerran tulemaan keskellä yötä luokseni, koska minua pelotti. Ja yhden kerran sinä tulit. Satoja kertoja sinä ajoit pihaani ja kävelit rappuset ylös. Soitit ovikelloa.
Kerran me leivoimme yhdessä korvapuusteja. Se päättyi suuren riitaan. Kovin monesti me riitelimme. Kerran harrastimme pikapikapikaseksiä hotellihuoneen päiväpeitteellä. Kymmeniä kertoja me istuimme iltaa merenrannassa. Vielä joulukuussa.

Yksi pääsiäinen vappu sinun syntymäpäiväsi juhannus koulun alku minun 18-vuotissyntymäpäivä joulu uusivuosi. Armeija.


Seitsemän viikkoa minä olen ollut sinusta erossa. Me olemme nähneet kahdesti. Toisella kerralla harrastimme kiihkeämpää seksiä kuin koskaan. Sen jälkeen minä olen harrastanut seksiä jokaisena viikonloppuna. Lukuunottamatta kahta viimeisintä. Kahden miehen kanssa. Toisen kanssa kerran, toisen kanssa yli kahden käden sormien määrän, luulisin.
Lukemattomia kertoja olen ollut baarissa humalassa, minusta tuntuu. Kerran olen ollut selvinpäin. Kerran minut on haukuttu lumpuksi. Kerran kysytty miltä tuntuu olla haluttu nainen.
Olen vihannut itseäni niin useasti ettei niitä kertoja pysty laskemaan. Olen säälinut itseäni ehkä saman määrän. Olen tuhlannut kymmeniä euroja kymmeniin karkkipusseihin. Lihonnut 3,8 kiloa. Olen katunut monesti. Kaivannut sinua useina päivinä.
Minä olen itkenyt viimeiset kaksi viikkoa. Kerran olen tunnustanut rakastavani sinua.

"Mä rakastan sua. Vaikka olenkin aivan järjettömän huono siinä."
Aivan perkeleen vittusaatanahelvettiperse-huono.

YKSINÄINEN PÄÄLTÄ JÄINEN RAKKAUDESSA KERJÄLÄINEN

Minä olen näin säälittävä.

Yksi mies kysyi eilen, kun odotin taksia ja kerroin siitä kuinka kaikki tahtoisivat minut luoksensa yöksi, miltä tuntuu olla haluttu nainen. Minä sanoin ettei se tunnu yhtään miltää, "ei helvetti yhtään miltään". Enkä valehdellut lainkaan.

Mies oli eilen samassa baarissa. Tanssitiin ja suudeltiin. Ja minä koin itseni niin säälittäväksi. Ja se pyysi, että lähdettäisiin sen luokse yöksi ja minä sanoin etten voi. Piti huolehtia että kaverit osaa kotiin. Sitten se vain katosi.
Ja minulla oli työ saada sen puhelinnumero jostakin, koska olin poistanut sen etten laittaisi mitään säälittäviä tekstiviestejä. Mutta sain sen. Ja soitin, että tahtoisin sen viereen yöksi. Ja se lupasi tulla takaisin hakemaan minut. Mutten koskaan sitten nähnyt sitä missään ja sillä oli puhelin pois päältä.

Ja sitten minun Ensisuudelma. Herra Taiteilija. Tai Runoilija. Soitteli minulle koko illan. Humalassa. Enkä kuullut ollenkaan ja sanoin että soittaisi toiste. Mutta ei. Se olisi halunnut minut luokseen yöksi. Sanoi että olen  kauneimpia naisia, joita se on tavannut. Ja älykäs. Ja että rakastaa minua. Vaikka minä tunnen itseni aina aivan typeräksi, kun olen hänen kanssaan. Hän on yksi ihmisistä, joita ihailen suuresti.
Mutta en mennyt yöksi. En tiedä uskonko sanaakaan mitä se sanoi. Sekin on yksinäinen.

Ja minä olen aivan kamalan yksinäinen. Enkä enää edes kaipaa seksiä kovin. Tahtoisin vain syliin. Nukahtaa kainaloon. Suudella vatsaa. Hengittää toisen iholla. Tuntea hengityksen iholla.

(Poikaystävän kanssa puhutaann vaarallisia asioita. Yhteenpalaamista. Ikävää. Yksinäisyyttä. Ja minä en kestä kuinka voin kohdella sitä näin. Olen ihan paska sille. Ja JOS me palaisimme yhteen (se itse sanoi KUN) minä taas päätyisin siihen tunteeseen ennen pitkää ja satuttaisin sitä. Hajottaisin. Enkä minä halua tehdä sitä sille. Minä vain tahtoisin rakastella sen kanssa niin kuin ei koskaan ennen.)

"Mikä mulla on, äiti?"

Muistan aamut, joina soitin äidille,
etten voi lähteäkään kouluun.
Kun itku ei vain lopu.

Ja minusta tuntuu tänään ihan samalta.
Etten vain pysy kasassa, rikkinäinen ihminen.

päiväni miehet

Hmmm, kummallista kaikki. Jääkiekkoilijalla onoli tänään treffit. (jajajaja vakoilin facebookissa ja jos se tyttö on tuo joka luulen niin hyi.) Kaikki tahtoo vaimoilla. Mutta ei se minua oikeastaan tänään vaivaa.

Yöllä oli tullut puhelimeen klo 04.28  "tuutko harrastamaan seksiä?". Ja iltapäivällä kutsu leffailtaan. Se on hurmaava mies, mutta jotenkin menetin kaiken kiinnostukseni. Jatkojen jatkojen jatkot. En tiedä. En minä sen kanssa enää tahdo seksiä. Vaikka en kyllä koskaan sen kanssa ole ollutkaan.

Sitten se Mies. Se on armeijassa ollut viikonlopun. Ja ilmeisesti tahtoisi tavata vielä. Tai ei siitä ota selvää. Minä olin asennoitunut niin etten enää tapaa sitä. Sillä en oikeastaan edes pidä Miehestä. Niin kovin itsevarma ja sellainen. Mutta kaipaan hellyyttä. Se on ihana suutelija. Oih.

Vietin tänään päivää Poikaystävän kanssa. Kummallista oli. Ei ihan vielä tiedä miten toisen kanssa olla ja välillä tulee läheltä piti -tilanteita, kun kasvot ovatkin yhtäkkiä aivan lähekkäin. Se teki niin kyllä tahallaan. Mutta leikkasin sen hiukset ja se oli ilman paitaa ja jäi syömään ja. Niin. Kuunneltiin Samuli Putroa paljon.

Siitä ihmisestä minä en tahdo luopua. En vain voi. En halua. Mutta ehkä ei tarvitse. Mutta yhteen me emme voi palata. Sillä minä välitän siitä ihmisestä niin paljon, etten voisi. Sillä me eroaisimme kuitenkin vielä. Emme me ole luotuja toisillemme. Paitsi että minä uskon, että joku ihminen voi olla luotu toiselle tiettyyn hetkeen. Ja Poikaystävä oli minulle oikea tähän asti.

Tarjoaakohan se niille muille syliään?

Minä haluan haluan haluan. Että tämä loppuu nyt. Että yksikään mies ei enää kosketa minua syvältä.

Olen varma että Jääkiekkoilijalla oli joku nainen eilen. Tiedän ettei se kuulu minulle. Ettei sen kuulu koskettaa. Mutta minusta tuntuu pahalta. Minua inhottaa. Minä tahtoisin mennä ja iskeä jonkun miehen. Ja olla koskaan tuntematta enempää.

Minä en osaa. Minä en vain kykene.

Ja minä tiedän että minä vielä löydän itseni sen sängystä. Niin kuin joka kerta. Kuinka säälittävää. Sitten se taas sanoo, että minä riitän sille. Niin vakaalla äänellä, että sen voisi uskoa. Ja minä uskon. Uskomatta kuitenkaan ihan oikeasti. Kai minä nyt tiedän. En minä typerä ole. Mutta silti.

minulla on niin kovin kipeä sydän tänään

Huono päivä. Sellainen kun ei huvita lähteä töihin ja sitten vain mokailee siellä. Ja sitten siihen tulee sellainen kummallinen mies joka ostaa neljä purkkia hernekeittoa ja saa sairaskohtauksen. Ja sitä vain menee ihan paniikkiin ja antaa muiden hoitaa.


Yksi minun työkavereista on ihan superihana poika. Aina niin suloinen positiivinen söpö. "En jätä sua ikinä yksin, oon aina sun takana." Se sanoi ei mitään hätää, kun minua itketti pelotti. Ja nauratti kun sanoi että "Miksi sä itkisit kukaan ei oo sinua satuttanu ja jos aikoo satuttaa niin sen pitää ensin satuttaa minua"  Tai jotakin sellaista se sanoi. Ja me siis olemme olleet työkavereita ehkä kuukauden.
On se aika ihana. Sillä on aivan mielettömän piristävä hymy. Aina kun menen töihin ja kävelen siitä kassojen ohi ja jos se on töissä se hymyilee sieltä ja tulee aina tosi hyvä mieli. Hymypoika. Hmm, Hymypoika, kyllä. Tuli mieleen. Se kerran näytti minulle kieltä monen kassan päästä. Se oli ihan hassu. Aivan ihana poika.


Ei minun pitänyt hänestä kirjoittaa. Mutta. Tuli parempi mieli kun mietin. Valloittava persoona. Hymypoika. Minun olisi tehnyt mieli halata sitä tänään ennen kuin lähdin. Tai näyttää kieltä. Se olisi kyllä tiennyt mitä se tarkoittaisi.