11. marraskuuta 2011

mutta näissä asioissa jos ei tiedä rakas / silloin tietää jo

Pian kaksi vuorokautta minun kroppa on jännittänyt jokaista lihasta. Se alkaa olla kovilla. Huutaa sinun kanssasi kilpaa. Nöyryyttää. Hengitys kulkee väliin vain vaivoin. Minä olen väsynyt. Itkisin, mutta kyyneleet ei valu.

Pelkään maailman eniten mitä huominen tuo tullessaan. Että voiko siitä edes selvitä. Voiko tästä kaikesta edes jaksaa eteenpäin.

Tänään sinä olet juhlimassa parhaan kaverisi kanssa. Sen, joka ei tiedä minusta. Ja minä pelkäsin jo alkuviikosta, mitä tänään tapahtuisi. Ja nyt sinulla olisi syy. Voisit kostaa.

Vaikka ei se olisi kosto. Se olisi jotain paljon enemmän. Sinä tahtoisit sitä.

Minä en usko nukkuvani koko yönä. Minä odotan että sinä laitat tekstiviestin 'en tahdo olla enää sun kanssa', jotta olisi jotenkin hyväksyttävämpää lähteä toisen mukaan. Ei se olisi. Mutta mikä minä olen sanomaan mitä sinä saat tehdä. Likainen huora.

En tahtoisi epäillä. Mutta kun minun pääni täyttyy kuvista, joissa sinä nait jotain toista. Minä en voi sulkea silmiäni koska silloinkin ne kuvat täyttää minun silmät. Minä kuulen ne äänet. Sen tytön voihkinnan. Se toinen on parempi. Ehkä se on akrobaatti. Ehkä se on estottomampi. Seksikkäämpi. Osaa äännellä kuin pornotähti. Minä en kykene edes tulemaan.

Minä näen kuinka sinä nussit sitä niin kuin minua ei koskaan olisi ollutkaan.


Minä tiedän että minun ongelmat liittyy kamalan usein humalaan. Ettei kannattaisi juoda. Kun pitää valehdella lääkäreille alkoholinkäytöstään. Mutta minä tahdon humalaan. Minun pitää päästä hetkeksi tästä olosta. Eikä huomenna tarvitsisi olla huolissaan, maailman turvallisin seura. Saisi nauraa. Rakkaustytön äidin syntymäpäivät.

Kun sinä et tahdo edes koskea minuun. Kuinka tämän voisi kestää. Sen kylmän katseen ja rumat ajatukset. Itseinhon.
Jos vain voisin lähteä. Juosta pakoon. Kauas. Minä lähtisin. Matkalaukkuineen junaan.

Tai sen alle.

2 kommenttia:

  1. Tuo otsikko.. Vau. Tuo lause voisi kuvata hyvin kevättä, kai osaltaan. Miten tuo ei ole tullut itselleen mieleen ikinä. Saanko lainata sitä joskus?

    Älä mene alle, junaan voit kuitenkin astua jos siltä tuntuu. Sanoisin jotain, mutta toistaisin itseäni.

    VastaaPoista
  2. Tuo otsake on Arno Kotroa. Sanovat sitä rakkaudeksi, muistaakseni. Vaikka. Voi kunpa osaisinkin kirjoittaa jotain noin. Tuollaista.

    Niin. Täällä minä yhä olen. Ja olen vieläkin sitä mieltä, että olet ihana.

    VastaaPoista