Hmmm, kummallista kaikki. Jääkiekkoilijalla onoli tänään treffit. (jajajaja vakoilin facebookissa ja jos se tyttö on tuo joka luulen niin hyi.) Kaikki tahtoo vaimoilla. Mutta ei se minua oikeastaan tänään vaivaa.
Yöllä oli tullut puhelimeen klo 04.28 "tuutko harrastamaan seksiä?". Ja iltapäivällä kutsu leffailtaan. Se on hurmaava mies, mutta jotenkin menetin kaiken kiinnostukseni. Jatkojen jatkojen jatkot. En tiedä. En minä sen kanssa enää tahdo seksiä. Vaikka en kyllä koskaan sen kanssa ole ollutkaan.
Sitten se Mies. Se on armeijassa ollut viikonlopun. Ja ilmeisesti tahtoisi tavata vielä. Tai ei siitä ota selvää. Minä olin asennoitunut niin etten enää tapaa sitä. Sillä en oikeastaan edes pidä Miehestä. Niin kovin itsevarma ja sellainen. Mutta kaipaan hellyyttä. Se on ihana suutelija. Oih.
Vietin tänään päivää Poikaystävän kanssa. Kummallista oli. Ei ihan vielä tiedä miten toisen kanssa olla ja välillä tulee läheltä piti -tilanteita, kun kasvot ovatkin yhtäkkiä aivan lähekkäin. Se teki niin kyllä tahallaan. Mutta leikkasin sen hiukset ja se oli ilman paitaa ja jäi syömään ja. Niin. Kuunneltiin Samuli Putroa paljon.
Siitä ihmisestä minä en tahdo luopua. En vain voi. En halua. Mutta ehkä ei tarvitse. Mutta yhteen me emme voi palata. Sillä minä välitän siitä ihmisestä niin paljon, etten voisi. Sillä me eroaisimme kuitenkin vielä. Emme me ole luotuja toisillemme. Paitsi että minä uskon, että joku ihminen voi olla luotu toiselle tiettyyn hetkeen. Ja Poikaystävä oli minulle oikea tähän asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti