Tänään se sanoi, että pitää minusta enemmän kuin pitäisi.
'Puhutaaks?'
Tiedättekö miten pelottavalta tuo kuulostaa, kun maataan alasti lähekkäin sängyllä. Ja se pelokas katse, kun se miettii uskaltaako se sanoa sitä. Antaa itsensä oikeasti paljaana minulle.
'Mutta näin on hyvä. Ollaan vain näin.'
Minä en ole kamalasti kirjoittanut siitä. Pojasta. Koska se on vähän sekavaa. Koulukaveri. Sadan aamun bileet. Seksisuhde. Ihastus.
Viime perjantaina sanoin, että haluan olla sen tyttöystävä. Tosi monta kertaa ja tosi humalassa. Ja se ei työnnä minua pois. Vaikka sitä pelottaa varmaan maailman eniten. Miten rikki se onkaan. Ne on alusta asti sanoneet, että sen kanssa käy huonosti. Mutta ei niillä ole hajuakaan miten pieni ja rikkinäinen se on. Ne luulee, että se vain huvikseen on kusipää.
Sitä pelottaa.
Ja minuakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti