12. tammikuuta 2014

Sunnuntaina sataa aina

Välillä kun mietin sinua. Mietin, jos jokaisen kerran merkkaisi ylös. Reiteen siistejä viivoja. Mattoveitsellä. Sairaita ajatuksia. Jos oppisi lakata ajattelemasta.

Minä olen heikoimmillani ajatellessani sinua. Silloin minuun sattuu ja silloin minä luulen, etten pärjää. Niinä hetkinä en pärjääkään. Tahdon laittaa sinulle viestiä ja jos laitan olen surullinen sittenkin.

Suurimman osan aikaa olen kuitenkin aika fine. Yritän kovasti pitää Rakkaustyttöä lähempänä kuin koskaan ja puhua. Kirjoittaa tänne minne vain. Purkaa johonkin muualle kuin sinulle. Humalassa on sitten aina erikseen. Silloin minä olen heikoimmillani, säälittävämpi kuin koskaan.

Viikonloppuna vaihdan maisemaa kilometrien päähän. Se saa minut hymyilemään. L:n kaupunki. Jännä miten sen vieläkin ajattelee niin, vuosien jälkeen. Vaikka en minä sinne hänen takiaan mene. Toivo näkeväni. Jostain sentään päässyt yli.

Mutta siellä yksi ihanaihana tyttö odottaa minua. Juhlat. Vieraat miehet. Irtiotto. Odotan kovasti sitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti