Minun on ihan kamalan yksinäinen olo. Nuuhkin minun tyynyä. Täällä oli joku viime yönä. Joku oli minun kotona, joku oli minun lähellä.
Nahkatakkinen mies.
Minun oli eilenkin ihan kamalan yksinäinen olla. Varmaan maailman yksinäisintä käydä nukkumaan niin, ettei asunnossa ole ketään muita. Ketään jolle toivottaa hyvää yötä. Ja Nahkatakkista ahdisti ja se tuli tänne sitten. Nukkumaan viereen.
Se pyysi minulta anteeksi. En ollut odottanut sitä. Ei sen ehkä olisi edes tarvinnut. Koska ei kai se siinä olisi saanut maata, jollei olisi jo saanut anteeksi.
Siinä me sitten maattiin ja nukuttiin. Joskus keskellä yötä havahduin ja käperryin sen selkään. Ja sitten se heräsi viideltä töihin, halasi ja silitti päätä ja meni.
Ja minusta oli kiva että se oli siinä. Että joku oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti