15. tammikuuta 2015

Mandariini.

Olin äsken ihan kamalan lähellä kutsua kotiini ensimmäistä kertaa jonkun vanhan seksikaverin. Tai tehdä jostain uuden sellaisen.

Valitsin tiskaamisen. Tukahduttamisen. Ääneen nauramisen.

Muistelen L:ää. En tiedä miksi. Ehkä koska silloin sattui vielä enemmän.

Huomenna käyn ostamassa 150 euron verhot. Koska niitä voi sitten katsella ja itkeä nauraa huutaa ääneen. Koska laittaa verhoihin niin paljon rahaa. Tai koska ne on kauneimmat verhot koskaan. Tai ihan vaikka muuten vaan.

Rakkaustyttö on parasta mitä minulle on tapahtunut koskaan. Se ei hetkeäkään katso pahasti. Hetkeäkään ajattele juoksevansa karkuun. Se rakastaa minua ihan kamalan paljon vaikkei sen tarvitsisi yhtään.

Laulan Scandinavian Music Groupin Onnellista naista. Tanssin alusvaatteisillani. Vaikkei ole niitä verhoja. Koskettelen itseäni. Kaipaa rakkaitani en enkä toivo että joku minua kaipaisiiiiii.

Yöllä tahdon nähdä unta lukion poikien liikunnan opettajasta. Joo, jotain rivoa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti