Siitä illasta on jo melkein kaksi viikkoa. Tapasin kaksi elämäni miestä. Toinen oli naimisissa. Toinen näytti Jason Stathamilta.
Aviomies oli todella samankaltainen kuin minä. Istuin hänen seurueessaan ja piikiteltiin toisiamme. Se oli etäinen ja toiset miehet viihdyttivät minua. Yhtäkkiä se istuu minun viereeni ja alkaa jutella. Vakavasti. Piikitellään ja on ihanaa. Sitten kuulen että se on naimisissa. Ei se sitä itse kertonut. Mutta. Sitten tulee myyntipuhe. "Voit tulla meille yöksi, en odota sulta seksiä." Toivotin hyvät illanjatkot.
Sitten Statham saapuu sisään. Huomasin sen samantien. Huomasin kuinka se katsoi minuun. Änkeän sen viereen baaritiskillä. Ihana mies. Lihaksikas ja tatuoitu. "Minä haluan tuon miehen." Vietetään loppuilta kolmisin sen ystävän kanssa ja sovitaan jatkot. Kaverin omakotitaloon jonnekin melkein maalle. En pelkää hetkeäkään lähteä. Istun sohvalla ja kuuntelen kun ne musisoi. Juon drinkkiä, jossa on puolet kirkasta ja puolet mehua. Kohta ollaan kaikki alasti. Huudatetaan kahdeksalta aamulla rokkia. Maailman parhaat jatkot.
Minä sain sen miehen. Kuusitoista, seksikkäin kaikista. 30-vuotias, eronnut, yksi lapsi. Ainut epätäydellisyys on, että se asuu Tampereella.
Minä en edelleenkään jaksa kiinnostua kenestäkään. Paitsi sellaisista, joita ei voi saada. Sellaisista, jotka asuu Tampereella. Sama kuin asuisi Afrikassa. Pitää mielenkiinnon yllä. Vaikka en minä nyt siihen mitenkään hulluna ole. Olin sen illan jälkeen, mutta alkaa järki jo viedä voiton.
Viikonloppuna tinder-treffit. Hierontaa. "Hierontaa". Haluan miestä, jota en ole edes vielä tavannut. Haluan, että se koskee minuun. Miehen kosketus. Siitä on jo melkein kaksi viikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti