KAHDEKSANTOISTA.

En ole kirjoittanut. Sanat eivät asetu. Nyt pakotin itseni istumaan aamiasen kanssa alas ja kirjoittamaan. 

Minun yksi työkaveri sanoi taukohuoneessa: "Musta sä oot semmonen että sun pitäis olla koko ajan rakastunut. Mennä pian naimisiin ja alkaa tehdä lapsia. Sä oot sellainen, että miehet varmaan haluu perustaa sun kanssa perheen. Vaimomatskua. Joku saa sinusta hyvän vaimon."

Olin edellisenä päivänä mennyt vieraan miehen kotiin. "Hierottavaksi." Siinä sitä vaimomateriaalia. Mietin pitäisikö läväyttää tämä blogi tuon naisen eteen ja näyttää mikä minä olen. Vaimomateriaalia tosiaan.

Mies tosin oli ihana. Kymmenen vuotta vanhempi, minun pituinen mies. Pelkäsin kamalasti tuota pituutta, mutta ei häirinnyt. Ei häirinnyt yhtään. Ensimmäisten viiden minuutin jälkeen kaikki oli ihanan rentoa. Käytiin kaupassa ja hän teki minulle ruokaa. Istuin siideripullo kädessä neljältä maanantaipäivänä vieraan miehen kodissa. Puhuttiin edellisistä suhteista, puhuttiin seksistä. Jo ensimmäisistä keskusteluista tinderissä oli selvää, ettei kumpikaan etsi mitään avioliittoa. Siksi ehkä seksi puheenaiheena olikin niin luonnollinen. 

Yhden siiderin jälkeen makasin pelkissä pikkuhousuissani hänen sängyllään. Kosketus tuntui kovin hyvälle. Hän keskittyi niin minuun, minun vartalooni. Kehui maisemia. Kehui koko päivän vartaloani paljon. Sai oloni hyväksi. Hieronta päättyi orgasmiini. Ensimmäiseen miehen antamaan, entisen jälkeen. Olin taivaassa.

Makoiltiin sängyssä, oltiin seksiä. Puoleen yöhön asti. Hän sytytti kynttilöitä, hän kosketteli. Naurettiin ja selattiin toistemme tindereitä. Kaikki oli ihan kamalan helppoa, vaivatonta. Havahduttiin siihen, että busseja ei enää kulkisi. Hän saattoi minut kotiin, koko kolmen kilometrin matkan. Olin hurmaantunut. Kysyi nähdäänkö vielä.

"Nähdään."