The girl that once cared too much, no longer cared at all.

Minä olen silmäniskuja ja hymyjä. Iloa. Mutta kuitenkin. En mitään. Mikään ei yllä sisälle asti. Kukaan.

En jaksa kiinnostua. Olen saanut hurmaavia viestejä, hurmaavilta miehiltä. Mutta minä en vain vastaa. En jaksa olla hurmaava, kiinnostava. Kaikki jo aloitetut jutukin kuivuvat kasaan, kun en koskaan kysy mitä kuuluu. Minua ei koskaan kiinnosta. 

Olen viettänyt päiviäni Herra Kahdeksantoista kanssa. Koska kun kiedon käteni ja jalkani sen ympärille, minä täytyn. Minä tunnen. Kun se liikkuu hitaasti päälläni, minä tunnen jotain. Minä hengitän sitä. 

Mutta kun minä suljen oven perässäni, en koskaan tahdo juosta takaisin. Kerään tavarani aina tarkasti, koska en tiedä, tahdonko ikinä enää tulla sen syliin. Koska minä en ole ihastunut. Tahtoisin olla. Mutta olen vain tyhjä. 

Tahtoisin olla hulluna johonkin. Se ehkä päättyisi huonosti, mutta se on minua. Rakastuminen viidessä minuutissa on minua. Pakahtuminen. Välillä hymyilen aurinkoa ja maailmaa, mutta se ei täytä minua. Se onni ei mene sisälle asti. 

Tuntuu, että minusta on tullut vain kaunis kuori. Silmäniskuja ja hymyjä. Muttei mitään oikeaa.

Ole kiltti ja horjuta hulluuttani.

Hsl:n aforismeja raiteilla -projektin yksi aforismi on pysäyttänyt minut monesti.

Järkytä minua ihan
vähän, sen verran
että kuoreni murtuu.
(Ulla Portaankorva)

Syön keksejä sängyssä ja en tunne mitään. Se on kovin luonnotonta. Jotenkin. Olen onnellinen ja tyytyväinen ja silti ihan tyhjä. Minä tahtoisin tuntea. Tuntea ja ottaa sitten turpaan, koska niinhän se menee.

Tahtoisin että joku järkyttäisi minua vähän.  Herättäisi jotain. Kahdeksantoista varmaan herättäisi, jos.

Jos.

It’s where my demons hide.

Tämä on vuosia ollut minun salaisuuteni, minun oma kaatopaikkani.

Tämä on ollut todellinen minä. Jotain, mikä on liian arka katseille. Jotain, mikä on liian arka arvostelulle. Jotain liian aitoa näyttää kenellekään.

Minä olen voinut olla likainen huora tai puhdas ja viaton. Voinut liioitella ja repiä kaiken auki. Huutaa ja kiroilla, itkeä ja olla sanomatta mitään. Haukkua itseni ja muut. Vihata ja rakastaa maailmaa. Tuntea ilman että kukaan sanoo pahaa sanaa.

Olin viikonlopun Herra Kahdeksantoista luona. Ja annoin sen lukea tätä. Kaduttaa ehkä.

Minua ei haittaa että Rakkaustyttö tietää. Se ei koskaan tuomitse minua. Minua ei haittaa että Herra Kaksitoista on lukenut tätä, se on yhdentekevä.

Mutta Herra Kahdeksantoista. En tiedä haluanko antaa sille itseäni kokonaan. Viimeistä salaisuutta myöten. Paljastaa ne sairaat ajatukset. Paljastaa kaiken. Ansaitseeko se sitä.

Ja samaan aikaan tunnen tämän talven jälkeen itseni niin turpaan saaneeksi, etten ehkä välitä. Tämä minä olen.

Koeta kestää tai juokse karkuun.

KAHDEKSANTOISTA.

En ole kirjoittanut. Sanat eivät asetu. Nyt pakotin itseni istumaan aamiasen kanssa alas ja kirjoittamaan. 

Minun yksi työkaveri sanoi taukohuoneessa: "Musta sä oot semmonen että sun pitäis olla koko ajan rakastunut. Mennä pian naimisiin ja alkaa tehdä lapsia. Sä oot sellainen, että miehet varmaan haluu perustaa sun kanssa perheen. Vaimomatskua. Joku saa sinusta hyvän vaimon."

Olin edellisenä päivänä mennyt vieraan miehen kotiin. "Hierottavaksi." Siinä sitä vaimomateriaalia. Mietin pitäisikö läväyttää tämä blogi tuon naisen eteen ja näyttää mikä minä olen. Vaimomateriaalia tosiaan.

Mies tosin oli ihana. Kymmenen vuotta vanhempi, minun pituinen mies. Pelkäsin kamalasti tuota pituutta, mutta ei häirinnyt. Ei häirinnyt yhtään. Ensimmäisten viiden minuutin jälkeen kaikki oli ihanan rentoa. Käytiin kaupassa ja hän teki minulle ruokaa. Istuin siideripullo kädessä neljältä maanantaipäivänä vieraan miehen kodissa. Puhuttiin edellisistä suhteista, puhuttiin seksistä. Jo ensimmäisistä keskusteluista tinderissä oli selvää, ettei kumpikaan etsi mitään avioliittoa. Siksi ehkä seksi puheenaiheena olikin niin luonnollinen. 

Yhden siiderin jälkeen makasin pelkissä pikkuhousuissani hänen sängyllään. Kosketus tuntui kovin hyvälle. Hän keskittyi niin minuun, minun vartalooni. Kehui maisemia. Kehui koko päivän vartaloani paljon. Sai oloni hyväksi. Hieronta päättyi orgasmiini. Ensimmäiseen miehen antamaan, entisen jälkeen. Olin taivaassa.

Makoiltiin sängyssä, oltiin seksiä. Puoleen yöhön asti. Hän sytytti kynttilöitä, hän kosketteli. Naurettiin ja selattiin toistemme tindereitä. Kaikki oli ihan kamalan helppoa, vaivatonta. Havahduttiin siihen, että busseja ei enää kulkisi. Hän saattoi minut kotiin, koko kolmen kilometrin matkan. Olin hurmaantunut. Kysyi nähdäänkö vielä.

"Nähdään."

SEITSEMÄNTOISTA.

Siirsin tinder-treffit huomiselle, kun en kehdannut mennä suoraan jatkoilta toisen miehen hierottavaksi.

Minulla on taas ollut miehiä muutamassa kuukaudessa kamalan monta. Entinen on yhdeksän. Nyt mennään seitsemässätoista, huomenna kahdeksassatoista. Ihan vähän sitä taas miettii, miksi.

Ensimmäisiä kertoja mietin, pitäisikö valehdella jos joku kysyisi tästä. Ainakin puolittaa.  Eikä tämä tästä koskaan alemmaksi mene. Edelleenkään.

Mutta en kadu herra seitsemäätoista,  herra Leijonanharjaa.  Pitkästä aikaa seksiä selvinpäinkin.  Muistikuvia. Se oli ihan kivaa.

KUUSITOISTA, älä ole kiva mulle.

Siitä illasta on jo melkein kaksi viikkoa. Tapasin kaksi elämäni miestä. Toinen oli naimisissa. Toinen näytti Jason Stathamilta.

Aviomies oli todella samankaltainen kuin minä. Istuin hänen seurueessaan ja piikiteltiin toisiamme. Se oli etäinen ja toiset miehet viihdyttivät minua. Yhtäkkiä se istuu minun viereeni ja alkaa jutella. Vakavasti. Piikitellään ja on ihanaa. Sitten kuulen että se on naimisissa. Ei se sitä itse kertonut. Mutta. Sitten tulee myyntipuhe. "Voit tulla meille yöksi, en odota sulta seksiä." Toivotin hyvät illanjatkot.

Sitten Statham saapuu sisään. Huomasin sen samantien. Huomasin kuinka se katsoi minuun. Änkeän sen viereen baaritiskillä. Ihana mies. Lihaksikas ja tatuoitu. "Minä haluan tuon miehen." Vietetään loppuilta kolmisin sen ystävän kanssa ja sovitaan jatkot. Kaverin omakotitaloon jonnekin melkein maalle. En pelkää hetkeäkään lähteä. Istun sohvalla ja kuuntelen kun ne musisoi. Juon drinkkiä, jossa on puolet kirkasta ja puolet mehua. Kohta ollaan kaikki alasti. Huudatetaan kahdeksalta aamulla rokkia. Maailman parhaat jatkot.

Minä sain sen miehen. Kuusitoista, seksikkäin kaikista. 30-vuotias, eronnut, yksi lapsi. Ainut epätäydellisyys on, että se asuu Tampereella.

Minä en edelleenkään jaksa kiinnostua kenestäkään. Paitsi sellaisista, joita ei voi saada. Sellaisista, jotka asuu Tampereella. Sama kuin asuisi Afrikassa. Pitää mielenkiinnon yllä. Vaikka en minä nyt siihen mitenkään hulluna ole. Olin sen illan jälkeen, mutta alkaa järki jo viedä voiton.

Viikonloppuna tinder-treffit. Hierontaa. "Hierontaa". Haluan miestä, jota en ole edes vielä tavannut. Haluan, että se koskee minuun. Miehen kosketus. Siitä on jo melkein kaksi viikkoa.

tänä iltana

Saatan kohta oksentaa ihan vaan koska uudet paskat periaatteet.  Voisin olla nussimassa maailman seksikkäintä miestä. Sen sijaan istun minun sängyssä ja kiroan.  Jos se huomenna vielä minut haluaa, niin meen. Toiveajattelua. Silläkin selviää pää ja unohtaa minut. Vittu.  Hyvä näin ja silti vituttaa. Oksettaa.

Ps. Baarissa oli ihan herra yhdentoista kaksoisolento.  Meinasin saada sydärin ja rakastua.