Mutta puolitoistavuotta olen ollut yksin. Kukaan ei ole halunnut pitää minua hetkeä kauempaa. Ja kauan olen miettinyt miksi.
Minä olen vääränlainen.
Haluan liikaa. Olen liian vaikea. Liian avoin. Minä innostun liikaa. Ahdistun liikaa. Rakastun liikaa. Eikä kukaan sellaista tyttöä halua vaivoikseen.
Tyttö seurustelee. Tyttö, joka ei jaksanut minua kohtaan tuntea mitään. Se kolahti ihan kamalan kovaa. Koska minä en kelpaa. En taaskaan.
Paljon on ihmisiä mahtunut tähän aikaan. Ja jokainen, joka on minulle sanonut, ettei tahdo seurustella. Ettei osaa, halua, pysty, kykene. Jokainen niistä, seurustelee nyt. Pystynytkin kuukauden päästä jonkun toisen kanssa.
Eikä minulla ole ketään. Vähän se sattuu. Paljon se sattuu.
Niin paljon, ettei henki taas kulje.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti