"Oon mä joskus oikein toivonut, että pääsisin osastolle. Että ne pumppaisi täyteen lääkkeitä ja saisin vain nukkua vähän aikaa."

Makaan vessan lattialla tyynyn ja peiton kanssa. Pelkään oksentavani. Pelkään kuolevani.

Toisinaan yksinäisyys musertaa alleen ihan kokonaan.

Puhelin piipaa viestin. "Voi kultapieni, olisinpa siellä."

Ehkä huomenna oletkin. Ehkä huomenna suljet minut suureen lämpimään syliisi ja laulat kauneimpia lauluja.

Sormet piirtää seinään. Kuvittelee sen ihoksi. Minun seinällä on enkelin siivet. Pienen pienet. Maali rapistunut. Joku tiesi minun tarvitsevan suojelusenkelin.

Kaipaan merta. Hymyjä ja aurinkoa. Humalaa ja naurua. Hetkiä pelkkää onnea. Poika lupasi opetella soittamaan lempikappaleeni kitaralla.

En ole itkenyt aikoihin.