ja itken.
Oksettaa. Aina oksettaa nykyään. Itkettää.
Yritän antaa itkun tulla. Jos se sitten menisi pois. Se olo.
Kuvotus. Ahdistus. Suru.
Mutta on vaikeaa. Koska pelkään, etten saa itseäni kasaan enää sitten.
En oikeastaan edes tiedä mitä kirjoittaa. Onko järkevää kirjoittaa, että voiko tietokoneeseen tulla kosteusvaurio jos sen päälle itkee kovasti. Tai että en ole itkenyt näin sitten Herra Yhdentoista jälkeen.
Tahtoisin vain huutaa tämän pois minun sisältä. Kolme iskua leipäveitsellä.
Tai tahtoisin juoda pään täyteen. Koska viime viikonloppuna olin taas onnea vähän. Humalassa. Niin paljon onnea, ettei aamulla edes ihan muistanut kuinka paljon.
Oon mä hajalla. Vaikka välillä oon niin ehjä. Miksei kaikki voi olla iloista ja ihanaa. Iloista ja ihanaa vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti