Minun pitäisi olla kahden tunnin päästä valmiina lähtemään treffeille. Makaan sohvalla yöpaidassa, eikä voisi vähempää kiinnostaa. Rakkaustytölle viestiä: "Peruako vaiko eikö vaiko ääääääää".
Ihan mukava mies. Huomaavainen. Ei vain herätä minussa yhtään mitään. Plus että suunnitelmatkin on pimitetty minulta, johonkin korkealle mennään ja lämpimästi päälle että tarkenen illalla. Oi voi. Pelkään, että mennään johonkin, missä olen sitten jumissa joku seitsemän tuntia kärsimässä.
Ja. Ystävänpäivätreffitkin olen sopinut. Mäkkärimiehen kanssa. Mennään luistelemaan, se on varmaan kivaa jopa! Vaikka ei sillä. Ei sekään mies minussa mitään herätä.
Onpahan treffejä, niitähän minä olen halunnut. Ehkä vain jonkun muun kanssa. Jonkun, joka herättää suuria tunteita. Minä en tykkää laimeasta. Missään ikinä. Sitten vihaan kun tunnen liikaa. Mutta onhan se nyt parempi kuin se, ettei tunne mitään.
Ps. Olen alkanut taas ehkä vähän jopa lämpeämään Jääkiekkoilijalle. Tai seksille sen kanssa. Se ei ole laimea. Se ärsyttää minua, mutta sitten tavallaan.. Seksi toimii sen kanssa. Ainakin joskus toimi. Pelkkää seksiä. Siihen ei tarvitse pelätä rakastuvansa. En tiedä.
Ps.2. Minun fantasiat sijoittuu edelleen herra Kahdentoista sänkyyn. Voi luoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti