20. helmikuuta 2014

Goodbye my hopeless dream

Kirjeestä on nyt viikko.

Se ei muuttanut mitään. Paitsi, että nyt tiedän että jokainen mahdollisuus on käytetty ja menetetty. Ei enää yhtään elkkuu tässä pelissä. Siksi minua vituttaa, kun se töissä sanoo minulle moi. Miksi helvetissä.

Vituttaa myös koska Vähän Vaille Viisitoista. Kävin perjantaina kännissä ottamassa suihin yhdeltä mieheltä ja se ei vastannut enää koskaan viesteihin. Ei vituta, koska olisin halunnut sen kanssa jotain vielä. Vituttaa, koska helvetti otin siltä suihin. Kyllä minunkin pitäisi tästä tuttavuudesta jotain saada. Olisi mennyt minun kanssa sänkyyn vielä ja jättänyt sitten vastaamatta. Ei haittaisi yhtään.

Olin tiistaina treffeillä ihan uuden miehen kanssa. Se oli kiva. Pussailtiin vähän. Menisin sänkyyn milloin vain. Mutta en tiedä.

Ei irtoa. Olisi tavallaan paljon ajatuksia jaettavana, mutta en osaa muotoilla jäsentää sommitella. On paljon mitä olen ajatellut ja ehkä oppinut, mutta jotenkin kuitenkin pää lyö vain tyhjää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti