VIISITOISTA.

Poika. Ihan kamalan nuori poika. Taisi pelätä minua.


(Näin kauan taas sitten kesti tämä "minun pitäisi olla yksin blaablaa". Vaikka en tiiä. En minä ketään kaipaa vaikka seksiä tarvitsenkin. )

"Näytä sen kuva, jonka SE on käynyt sun poskessa"

Minun tekisi hyvää olla vähän aikaa yksin. Ehkä paljon aikaa.

Ilman yhtäkään seksikaveria, treffiseuraa tai yhdenillanjuttua. Surra Herra Yhdentoista menetys. Surra viime syksy ja vuodenvaihde. Surra kaikki.

Ehkä sitten sitä oikeasti jaksaisi taas kiinnostua jostakin uudesta. Kun olisi oikeasti noussut kunnolla jaloilleen.

En tiedä, miten tämän ajatuksen kanssa käy. Osaanko minä. Mutta ehkä olisi hyvä kokeilla. Ajatella vähän niitä iltoja pidemmälle. Seksinpuutteeseen ei kuole kukaan. Särkyneen sydämen kanssa on paljon vaikeampi elää.

Goodbye my hopeless dream

Kirjeestä on nyt viikko.

Se ei muuttanut mitään. Paitsi, että nyt tiedän että jokainen mahdollisuus on käytetty ja menetetty. Ei enää yhtään elkkuu tässä pelissä. Siksi minua vituttaa, kun se töissä sanoo minulle moi. Miksi helvetissä.

Vituttaa myös koska Vähän Vaille Viisitoista. Kävin perjantaina kännissä ottamassa suihin yhdeltä mieheltä ja se ei vastannut enää koskaan viesteihin. Ei vituta, koska olisin halunnut sen kanssa jotain vielä. Vituttaa, koska helvetti otin siltä suihin. Kyllä minunkin pitäisi tästä tuttavuudesta jotain saada. Olisi mennyt minun kanssa sänkyyn vielä ja jättänyt sitten vastaamatta. Ei haittaisi yhtään.

Olin tiistaina treffeillä ihan uuden miehen kanssa. Se oli kiva. Pussailtiin vähän. Menisin sänkyyn milloin vain. Mutta en tiedä.

Ei irtoa. Olisi tavallaan paljon ajatuksia jaettavana, mutta en osaa muotoilla jäsentää sommitella. On paljon mitä olen ajatellut ja ehkä oppinut, mutta jotenkin kuitenkin pää lyö vain tyhjää.

tämä minä olen, halusin ja en.

"Ajattelin, että en kirjoita sinulle, että en häiritse sinua, mutta tässä sitä ollaan, taas." -Tomi Kontio

Miksi minä sinulle kirjoitan. Niin. En tiedä. Ehkä tämä on maailman huonoin idea. Mutta niissähän minä olen kamalan hyvä, tiedäthän. Ehkä minä en koskaan lähetä tätä sinulle. Ehkä sinä et koskaan lue tätä.

Minä pakotin itseni eilen treffeille miehen kanssa, joka ei herätä minussa yhtään mitään. Mutta ajattelin että jos annan jollekin toiselle mahdollisuuden, ehkä se on minun mahdollisuuteni unohtaa sinut. Sitten istuin farkkupaidassani siellä maailman hienoimmassa kahvilassa ja mietin vain jos sinä olisitkin ollut siinä vastapäätä. Hiukset sekaisin maailman suloisimpana olentona. Minä en ehkä olisi vihannutkaan jokaista hetkeä paikassa, johon en todellakaan kuulunut.

Tiedän kyllä että olen mokannut kaiken. Pahasti ja monesti. Typerä tyttö. Me tavattiin niin pahaan aikaan. Minä en osannut olla. Ja nyt minä en osaa olla ajattelematta sinua. Ja kun joku sanoi minulle, ettei kaikki voi kaatua yhteen virheeseen. Että jos ihminen katuu, se ehkä ansaitsisi toisen mahdollisuuden. Minä tahtoisin näyttää sinulle, että minusta on muuhunkin kuin sekoilemaan hulluna. Tuntemaan hulluna. Anna minulle mahdollisuus. Antaisitko.

Minä en ehkä todella lähetä tätä koskaan. Toisaalta. Itsensä auki repiminen toisen edessä olisi niin minua. Minä kaipaan sinua. Minä tahdon sinua. Enempää en sano, tiedät kyllä kaiken jo. Mutta. Niin. Minä en osata lakata ajattelemasta sinua tai toista mahdollisuutta. Ainakaan jos en pyydä sitä. Minusta on parempaan. Uskoisitko sinäkin sen?

-surkuhupaisa

mutta päivän tai kaksi annan kaikkien luulla sua mun rakastajaksi

Minun pitäisi olla kahden tunnin päästä valmiina lähtemään treffeille. Makaan sohvalla yöpaidassa, eikä voisi vähempää kiinnostaa. Rakkaustytölle viestiä: "Peruako vaiko eikö vaiko ääääääää".

Ihan mukava mies. Huomaavainen. Ei vain herätä minussa yhtään mitään. Plus että suunnitelmatkin on pimitetty minulta, johonkin korkealle mennään ja lämpimästi päälle että tarkenen illalla. Oi voi. Pelkään, että mennään johonkin, missä olen sitten jumissa joku seitsemän tuntia kärsimässä.

Ja. Ystävänpäivätreffitkin olen sopinut. Mäkkärimiehen kanssa. Mennään luistelemaan, se on varmaan kivaa jopa! Vaikka ei sillä. Ei sekään mies minussa mitään herätä.

Onpahan treffejä, niitähän minä olen halunnut. Ehkä vain jonkun muun kanssa. Jonkun, joka herättää suuria tunteita. Minä en tykkää laimeasta. Missään ikinä. Sitten vihaan kun tunnen liikaa. Mutta onhan se nyt parempi kuin se, ettei tunne mitään.

Ps. Olen alkanut taas ehkä vähän jopa lämpeämään Jääkiekkoilijalle. Tai seksille sen kanssa. Se ei ole laimea. Se ärsyttää minua, mutta sitten tavallaan.. Seksi toimii sen kanssa. Ainakin joskus toimi. Pelkkää seksiä. Siihen ei tarvitse pelätä rakastuvansa. En tiedä.

Ps.2. Minun fantasiat sijoittuu edelleen herra Kahdentoista sänkyyn. Voi luoja.

Silloin se kuvittelee olevansa olemassa.

Piupau. Toista päivää pitäisi taas lähteä. En lähtisi mutta kun. Minä haluan läheisyyttä.

Paljon paljon jonkun kivan miehen läheisyyttä. Eilen sain vähän pusuja tositositosi hyvännäköiseltä pojalta. Se vain on ihan pieni, minuu kaksi vuotta nuorempi. Minä oon aina kännissä liian suorapuheinen ja pelottava tuollaisille pienille. Kun niille sanoo "Näytät tosi kivalle", ne punastuu ja menee vaikeaksi.

Tarviin vähän miehekkäämpää läheisyyttä ehkä.

NELJÄTOISTA

Milloinkohan sitä oppii, että näistä saa vain spermat naamalle. Ja milloin minusta tuli tyttö, joka lähtee tuntemattoman miehen matkaan mäkkärin kassajonosta. Helvetti.

32-vuotias, runokirjan julkaissut mies. Oikein söpö ja mukava. Ihme fetissejä liittyen pikkuhousuihin ja sukkahousujen repimiseen. Seksissä ei edes tavallaan valittamista, satunnaiset tuttavuudet vain jotenkin kuluttavat nykyään enemmän kuin tuovat mitään nautintoa.

Olin viettänyt illan Rakkaustytön kanssa. Oli mielettömän kivaa ja kaikkea! Sitten jossain vaiheessa baarissa minä taas yhtäkkiä itkin pöydässä ja kaipasin Yhtätoista. Minä olen rakastunut ja se sattuu niin kamalasti. Minä haluan olla vain sen kanssa. Raskasta nähdä se melkein joka päivä. Ihan vähän se hajottaa.