viides maaliskuuta kaksituhattakaksitoista

Onhan se ihan hauskaa


Minä en kerro sinulle mitään
Sinä väität.
Vaikka minä olen kertonut kaiken siitä miten olen
elänyt hävennyt seikkaillut.
Sinä tiedät kaiken.

hah

Sinä kerrot vain asioita,
jotka eivät ole totta.

Sulkekaa minun korvani. Ja silmäni.

Kirjoitin äsken pitkästi.
Vihasin joka sanaa.

Kirjoitin, kuinka olen näinä päivinä kuullut asioita, joita en olisi halunnut.
Jotka saavat vain minun keuhkoni painumaan kasaan ja ilma ei kulje.

Poikaystävä koski toista. Ennen kuin seurustelimme. Päivää ennen.
Suuteli toisia huulia, vaikka olimme sopineet.
Vaikka oli tunteja ennen kirjoittanut

En iske. Ei kiinnosta täl hetkel,
voisit luottaa muhu vähä :D
meil oli sopimus muistaakseni? :)

Ja kuinkas sitten kävikään. Minä olen pettynyt.
Ja loukattu. Satutettu.

Miksi se edes kertoi. Ketä se hyödyttää.

Ja sitten. Yksi poika, josta olen kirjoittanut tänne.
Se on tappanut ihmisen. Puukottanut kuoliaaksi. Parhaan ystävänsä.

Minua kuvottaa. Joku jota minä olen pitänyt joskus niin viehättävänä. Ollut hurmaantunut. Valmis hyppäämään sen sänkyyn. Tappoi jonkun.

Kyllä minä myöhemmin tajusin ettei se ole ihan okei. Ehkä huumeet sekoittaa pään keneltä tahansa. Mutta silti. kylmäverinen tappaja.
Minähän näin sen vielä viime syksynä. Sadan aamun bileet. Se olisi tahtonut viedä minut vessaan, vaikka yritin vain kysyä mitä kuuluu. En mennyt.


Minä vihaan näitäkin sanoja. Sanoja joita ne tunkee minun korviin,
niin että minun sydän särkyy.
En minä tahdo kuulla.

Sinä tunkeuduit uniini puhumaan maailmasta.

Hei L.

Siitä on kauan. Vuosia. Kilometrejä. Ihmisiäkin.
Niin kamalasti ihmisiä vuoteissa

minun ihollani, varmasti sinunkin.


Minä olen miettinyt sinua toisinaan. Sillä tavalla.
Vanhana tuttuna. Ystävänä.

Mitä sinulle kuuluu.

Että mitä sinä nykyään teet.
Onko se punatukkainen tyttö yhä sinun elämäsi rakkaus
ja Jumala vastaus kaikkeen.


Minä tahtoisin tietää. Puhua. Kuinka sinä voit.

Vain hetki vanhana tuttavana. Ystävänä.

Äiti.

Minulla on tänään syntymäpäivä.

Perhe tuli laulamaan yhdeksän jälkeen onnittelulaulua. Poikaystäväkin oli nostanut itsensä normaalia aiemmin sängystä ja tullut minua varten.
Mutta äiti. Äiti ei tullut.

Itkin hieman. Äiti on vihainen. Mutta minä en voi pyytää anteeksi, sillä minä inhoan sen käytöstä. Miten sen humala ja kaikki vaikuttaa perheeseen. Miten äidillä on aivan omat sääntönsä ja hän voi käyttäytyä kuin itse tahtoo. Minä en jaksa tanssia äidin tahdissa.

Kyllä se silti sattuu.

PS. Poikaystävä kirjoitti minulle syntymäpäiväkirjeen. Se oli hirvittävän kaunis.

(Älä satuta minua.)

Enää ei ole vain minun ahdistuskohtaukset keskellä yötä. Nyt on sinunkin.

Minä sammutan valot ja käyn viereesi makaamaan. Sinä hengität raskaasti ja sanot että on niin kovin raskasta olla. Niin, muistatko. Minä kyllä tiedän, kuinka joskus tuntuisi helpommalta vain lakata olemasta. Pudota lattian läpi ja kadota.

Viime aikoina minä olen tahtonut sanoa, että tuntuu kuin olisin rakastunut sinuun. Sitten se on aina tuntunut liian paljolta. Meidän ei pitänyt olla mitään paljon.

Tänään sinä silti olet niin paljon. Niin helvetin paljon.

Enkä kuitenkaan sano että olet liikaa. Vaikka. Sinulle tytöt flirttailevat kun menet suorittamaan hygieniapassia. Sinun kanssasi ne tanssivat, kun menet poikien kanssa ulos. Sinun perääsi ne kääntyvät katsomaan.

Ja minä olen vain minä; Epävarmuus on toinen nimeni.