4. tammikuuta 2012

Sinä tunkeuduit uniini puhumaan maailmasta.

Hei L.

Siitä on kauan. Vuosia. Kilometrejä. Ihmisiäkin.
Niin kamalasti ihmisiä vuoteissa

minun ihollani, varmasti sinunkin.


Minä olen miettinyt sinua toisinaan. Sillä tavalla.
Vanhana tuttuna. Ystävänä.

Mitä sinulle kuuluu.

Että mitä sinä nykyään teet.
Onko se punatukkainen tyttö yhä sinun elämäsi rakkaus
ja Jumala vastaus kaikkeen.


Minä tahtoisin tietää. Puhua. Kuinka sinä voit.

Vain hetki vanhana tuttavana. Ystävänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti