Leipäveitsellä kolmesta kohtaa auki.

Olen nähnyt tämän ennenkin. Kamalasti kauniita sanoja. Semmoisia että alkaa hymyilyttää. Semmoisia että on valmis tekemään mitä vaan. Tekee mitä vaan.

Vihaan niitä. En jaksa perustaa niiden pohjalle mitään. Tahdon tekoja. Huudan. Tahdon konkretiaa. Tekoja tekoja tekoja. Antaisit mulle tekoja.

Samaan aikaan ahmin sanoja kaikkialta. Kappaleista, kirjoista, kauppalistoista. Pitkästä aikaa uppoudun tunneiksi tarinoihin. 

Tiedättekö tunteen, kun luo jotain niin että tekisi mieli oksentaa. Huutaa ja itkeä. Saada se pois. Saada se kipu ja tulehdus ja tarina itsestä ulos. Koska se syö. Se syö ja kiduttaa. Toivoisi jonkun tönäisevän sen kielekkeeltä.

Sinun ja sanojen on lähdettävä. Juokse jo, kultaseni, juokse. Minun korvani ei kestä enää ainuttakaan sanaa, lupausta. Minun sydämeni tahtoo uskoa niihin jokaiseen.

Juokse jo, mene, kultaseni.