Yöni ovat levottomia. Unissani olen itkuinen ja ahdistunut. Nousen ajattelemaan kuolemaa. Onko maailmassa vakiomäärä surua vai vähentyisikö se, jos minua ei olisi. Helpottaisiko sinun suru. Tahtoisitko sinä, että minä kuolen. Tahtoisinko minä.
Hetkittäin tunnen pilkahduksia itsestäni. Yhtäkkiä kaikki ei olekaan niin tolkuttoman raskasta. Kuin olisi päässyt pintaan ja saisi taas hengittää. Ja sitten se tulee. Hyökyaalto. Ajatus sinusta ja taas olen pinnan alla.
Mietin millä laittaisin pääni sekaisin. Tai jos en laittaisikaan. Se on niin pitkä tie. Parantua. Valheellinen parantuminen ei vaatisi kuin viinipullon. Ehkä jonkin tabletin. Sellaisen kaiken pyyhkivän, piristävän. Jos ottaisi monta, voisiko kaikki unohtua.
Olen sulkenut itseni ihmisiltä. En ole jaksanut puhua viikkoon. Mutta älä kerro äidille, että olen ajatellut näitä taas.
5. maaliskuuta 2018
6. syyskuuta 2016
Jörgen ja Ursula.
Ryhdyn romanttiseksi. Jätän töihin lähtiessä vara-avaimen lipaston päälle, jotta pääset alas tupakalle. Kirjoitan viestin "Moi. Sä et ahdista mua."
Ostan syntymäpäivälahjaksi sinulle Sisua ja mutavettä.
Tunnen kuinka siirrät minuun onnea sormenpäilläsi, piirrät selkään ympyröitä. Hivelet reittä, vatsaa, rintaa. Suutelet kaulaa.
Kerron, kuinka kosketus polvitaipeeseen kutittaa vatsasta.
Nukun hievahtamatta yöt vieressäsi.
Herään ilman niskasärkyä. Vähän kuolaa rinnallasi.
Sinä teet taikoja minussa.
Ostan syntymäpäivälahjaksi sinulle Sisua ja mutavettä.
Tunnen kuinka siirrät minuun onnea sormenpäilläsi, piirrät selkään ympyröitä. Hivelet reittä, vatsaa, rintaa. Suutelet kaulaa.
Kerron, kuinka kosketus polvitaipeeseen kutittaa vatsasta.
Nukun hievahtamatta yöt vieressäsi.
Herään ilman niskasärkyä. Vähän kuolaa rinnallasi.
Sinä teet taikoja minussa.
27. helmikuuta 2016
En laita viestiä en laita viestiä en laita viestiä en laita viestiä
Kun kirjoitan sinulle yöllä 3:20 "Parempi ettet laita huomenna viestiä.", aamulla sinulta ei ole tullut mitään. Niin kuin viimeiset viisi viikkoa
joka aamu.
Ja minua suututtaa. Ettet välitä, että olen vihainen. Ettet yritä korjata sitä, mikä minut on saanut ärsyyntymään.
Minä olen koko eilisen puhunut siitä, kuinka sinä olet jotain, minkä minä tahdon katsoa loppuun. Vaikka se vaatii odotusta ja avioeropapereita. Mutta minä tahdon tietää, voisitko sinä tosiaan olla Se.
Silti tänään olen niin kovin vihainen sinulle. Tänään minä olen varma olevani laastari. Oikeasti merkityksetön. Enkä minä voi laittaa sinulle viestiä, koska sinun täytyy tehdä se ensin. Näyttää että on minulla merkitys.
joka aamu.
Ja minua suututtaa. Ettet välitä, että olen vihainen. Ettet yritä korjata sitä, mikä minut on saanut ärsyyntymään.
Minä olen koko eilisen puhunut siitä, kuinka sinä olet jotain, minkä minä tahdon katsoa loppuun. Vaikka se vaatii odotusta ja avioeropapereita. Mutta minä tahdon tietää, voisitko sinä tosiaan olla Se.
Silti tänään olen niin kovin vihainen sinulle. Tänään minä olen varma olevani laastari. Oikeasti merkityksetön. Enkä minä voi laittaa sinulle viestiä, koska sinun täytyy tehdä se ensin. Näyttää että on minulla merkitys.
1. helmikuuta 2016
18. tammikuuta 2016
6214
Upotat sormesi hiuksiini. Vihkisormuksesi. Niin kirkasta hopeaa ettei saa piiloon.
Ei, älä kerro minulle. Ei kuulu minulle ei ei ei ei. Ole kiltti.
Vaimo etsii uutta kotia. Ei tämä haittaa.
Miksi minä en tunne edes syyllisyyttä.
Soita minulle.
Ei, älä kerro minulle. Ei kuulu minulle ei ei ei ei. Ole kiltti.
Vaimo etsii uutta kotia. Ei tämä haittaa.
Miksi minä en tunne edes syyllisyyttä.
Soita minulle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)