Pitäisi kertoa koko juttu, mutta olen humalassa ja en jaksa. Mutta pussikalja. Spontaaninen veto. Aurinkolahti. Kaksi ihanaa miestä.  Puhelinnumero.

Loppujen lopuksi istuttiin miesten kanssa iltaa. Ihana ihana ihana painijamies.  Sänkyyn milloin vain. Sain suudelman. Toivon että se laittaa viestiä.  En tiedä laittaako.

Mutta oli se niin ihana.

hyvää nussimista sulle.

Ei tarvitse kysyä minun vointia. Ennen tai jälkeen sinun muita naisia. Se vaikuttaa vain syyllisyydeltä. Omantunnon puhdistamiselta.

Ja heti kun minun kuukautiset loppuu, on kolme eri miestä jotka tapaan. Aion nussia jokaista.  Kuin sinua ei koskaan olisi ollutkaan.

Note to self.

Ja ihan vaan vinkkinä muillekin: älä pane työkaveriasi.

Saatat joutua istumaan sitä vastapäätä ja siinä siihen kostuu housut ja kovettuu nännit. Koko kroppa huutaa kiimassa. Ei ole kovin hauskaa asiakkaiden aikana. Terveisin yksi kiima-niina.

Herra Kaksitoista on muutenkin täyttänyt minun ajatukseni. Hyvännäköinen, herttainen, fiksu. Jotenkin ihan täydellinen. Ja tavoittamattomissa. Täydellistä.

(Ja minä hajotan itseäni herra kahdeksaantoista.  Mutta nyt loppuu. Niin on päätettävä. Nussikoon sitten ketä haluaa. Minä olen liian nuori vakavasti otettavaksi ja ihan sopiva henkilökohtaiseksi seksileluksi.)

Paniikki

Vatsakivut alkaa heti kun tappelee jonkun tärkeän kanssa. Töissä toivoo, että kukaan ei maksaisi käteisellä, koska kädet tärisee niin ettei seteleitä saa pysymään.

Ei pitäisi päästää ketään koskaan lähelle. Tärkeäksi asti.

en mä koskaan uskonut, että sun kanssa näin päätyisin.

Tapasin viime yönä sattumalta yhden vanhan vanhan kaverin. OP. Törmätään aina ihmeellisissä paikoissa, mitä ihmeellisimpinä iltoina.

Se oli ollut joukkueen saunaillassa.  Ne oli kaikki ihania tyyppejä, niin hauskoja. Minulla oli tosi mukavaa.

Sen sijaan että ilta olisi päättynyt suuriin elämää mullistaviin orgasmeihin,  päädyin pitämään OP:ta kädestä päivystykseen. Mutta ei minua oikeastaan edes haitannut. Oli mukava vain olla.

Sain haleja ja muutaman suudelman. Silitystä.  En olisi enempää tarvinnutkaan.

En tiiä saiks se anteeks.

Mut pillua se sai. Hahaa vittu.

Mä oikein kuulen miten se nauraa. Nuoret tytöt on niin tyhmiä. Niin helppoja.

ja huomenna palaan takaisin.

Minä itkin kotimatkalla. Koko kolmen kilometrin matkan. Minulla on niin käytetty olo. En enää koskaan usko mitään halipusipaskaa.  Kyllä sen tietää mitä ne sinusta haluaa. Likainen huora.

"Kun ei se koskaan riitä että minä vaan oon siinä."

(Ps. Ja kun silloin sanoin että aina tunnollisesti kerään kaikki tavarani, jos en haluakaan enää palata. Niin. Unohdin sitten meikkipussini. Pakko palata.)

"voit sä muaki ajatella"

Olen ajatellut sinuu niin, että päähän koskee.

Olen ollut ihan kamala viime päivinä. Kaikki ärsyttää ja ahdistaa. Tylsistyttää.

Olen ollut Herra Kahdeksantoista kanssa viimeksi perjantaiaamuna. Sen jälkeen olen keksinyt koko ajan syitä miksi en voi tai halua mennä sinne. En edes tiedä miksi. Kiukuttelen sille kuin pieni lapsi.

Meillä on kotona käyttöveden katkos huomenna koko päivän. Minulla on vapaa. Ja sen sijaan, että olisin onnesta sekaisin menossa Herra Kahdeksantoista luo, kieltäydyin kun se sitä ehdotti. Meidän piti mennä tallinnaankin, mutta väitin etten halua sinnekään. Haluan.

Mutta sen sijaan kai herään sitten kamalan aikaisin ja vietän päiväni yksin kaupungilla. Juon itseni varmasti humalaan! Koska mitä tämä on. Mikä minun on. Minun on jotenkin tosi huono, vaikka viikko sitten olin ihan onnellinen. Herra Kahdeksantoista kanssa. (voidaanko pliis keksiä sille joku lempinimi nyt!)

ei mulla muuta, moi.

Meinasin äsken kirjoittaa Herra Kahdeksalletoista, että on ikävä.  Sitte alko ahistaa ajatus siitä, että muka olisi. Niin en sitten kirjoittanut.

Mitä onni on.

Minä haaveilen Rokista. Pitkästä viikonlopusta vieraalla maalla. Aamuteestä kauppatorilla. Meteoriitista takapihalla.

Jostain, mikä rikkoisi tämän arjen. Tahdon odottaa jokaista huomista niin kuin odotan aina lauantai-iltaa ja viinipulloa.

Ennen riitti kaneli aamupuurossa. Kirkas huulipuna työpäivänä. Hienommat vaatteet ja illallinen kaupungilla. Hymy Kärrypojalta. Aurinko.

Olen minä silti aika fine. Vähän tylsistynyt vain.

(Ajattelin luvata itselleni taas vähän. Huhtikuu ilman humalaa. Poikkeuksena yksi ilta. Mutta silti. Ehkä tämäkin kestää about 12 tuntia. Mutta tekisi ehkä hyvää silti.)