Se sanoo, että minä olen paha. Että monesta ihmisestä niin ei voi oikeasti sanoa, mutta minä olen. Voi olla. Koska minä en välitä. Minuun ei satu kun se sanoo niin. Minä ymmärrän, mutten välitä. Siihen sattuu ja se koskee minuun vähän, mutta oikeastaan en osaa suuremmin välittää. Se kestää kyllä. Pakkohan se on.
Elämä on julmaa.
Herra Kymmenenkin haukkui minut. Olisi kuulemma pitänyt valehdella. Minä haistatin sille ja kysyin pakotinko. Se hiljeni. Ei kannatta panna muiden muijia jos ei kestä seurauksia. Useimmat ei varmaan kestä. Kannattaisi opetella. Ei tästä muuten selviydy.
Minulle se on jotenkin helppoa. En olisi koskaan muuten lähtenyt. Ikuisesti olisin sanonut rakastavani ja ollut puoliksi rehellinen. Nyt minä saan juoda viiniä vähän liikaa ja hymyillä miehille. Sitten ne tulee juttelemaan ja minä päätän kuka saa saattaa kotiin. Joo, et sä, sulla on liian sirot otteet. Ei, et sä, mä tahdon että mulle avataan ovia ja tuijotetaan silmiin. Joo, oon mä pinnallinen ja kurja.
Joo, on se julmaa.
Siihen pitää vaan osata suhtautua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti