Älä tule minun uniini.

Tunnen taas pohjatonta väsymystä. Surua.

Tietämättä miksi. Ja tietäen tarkalleen.

Rakkaustyttö sanoi että ehkä minä vain olen sellainen.
Joka tuntee kaiken niin kovasti.

YKSITOISTA.

Ihana mies, hellyyttävä. Olen aina viehättynyt pitkistä miehistä, mutta hän on silti ensimmäinen oikeasti pitkä. Sen kanssa on helppo olla. Puhutaan aamun tunneille asti ja herätään aamulla töihin. Höpötetään ja pötkötetään. Se teki minulle aamupuuroa.  Kaikki on helppoa ja onnellista.

Olen puhunut taas Vihreesilmäisen kanssa. Niitä näitä. Se on laittanut elämäänsä järjestykseen, kasvanut aikuiseksi hiljalleen. Se sekaisin oleva paha poika on kai vihdoin jotain muuta.

Sanoin olleeni ihan hullun rakastunut siihen silloin joskus. Se kertoi tienneensä että olin. "Oon vaan vammanen".
Mietin ottaisinko enää niin paljon sitä kaikkea vastaan. Ehkä en. Toisaalta se on ainut mies tässä elämässä joka on saanut minut niin sekaisin. En koskaan edes odota keneltäkään muulta sellaista tunnetta. En koskaan. Hän oli minun hulluuteni.

Ja toisinaan minun on vähän ikävä sitä. Kuinka sellaisen voi unohtaa.

täällä on paljon pimeää, joo

Se sanoo, että minä olen paha. Että monesta ihmisestä niin ei voi oikeasti sanoa, mutta minä olen. Voi olla. Koska minä en välitä. Minuun ei satu kun se sanoo niin. Minä ymmärrän, mutten välitä. Siihen sattuu ja se koskee minuun vähän, mutta oikeastaan en osaa suuremmin välittää. Se kestää kyllä. Pakkohan se on.

Elämä on julmaa.

Herra Kymmenenkin haukkui minut. Olisi kuulemma pitänyt valehdella. Minä haistatin sille ja kysyin pakotinko. Se hiljeni. Ei kannatta panna muiden muijia jos ei kestä seurauksia. Useimmat ei varmaan kestä. Kannattaisi opetella. Ei tästä muuten selviydy.

Minulle se on jotenkin helppoa. En olisi koskaan muuten lähtenyt. Ikuisesti olisin sanonut rakastavani ja ollut puoliksi rehellinen. Nyt minä saan juoda viiniä vähän liikaa ja hymyillä miehille. Sitten ne tulee juttelemaan ja minä päätän kuka saa saattaa kotiin. Joo, et sä, sulla on liian sirot otteet. Ei, et sä, mä tahdon että mulle avataan ovia ja tuijotetaan silmiin. Joo, oon mä pinnallinen ja kurja.

Joo, on se julmaa.

Siihen pitää vaan osata suhtautua.

Hei taas

Tiedättekö miltä tuntuu jättää ihminen,
jossa ei ole mitään vikaa?
Jonka kanssa on tahtonut kaiken. Kodin, lapset, kaiken.

Tehdä se kivuliaasti, mahdollisimman raa`asti.
Jotta sekin ymmärtäisi, että niin kuuluu olla.
Jotta sekin tahtoisi niin.

Tahtoihan se sitten. Olla näkemättä sinua enää koskaan.
Sitähän minä toivoin?

Minun on hyvä olla, helpottunut. Kun en mieti.
Sen oloa.  Se ei ole helpottunut. Vain loukkaantunut.
Haukkuisi edes.


(Ps. Kymmenen)