Minä en tiedä mitä kirjoittaa. Silti tuntuu että tänään, nyt, täytyy.
Toisinaan minä olen niin sokeasti ja kuurosti onnellinen. Herään sinun vierestä ja hymyilen koko päivän. Kysyn pidätkö Jaffa-verhoista voidaanko laittaa ne yhteisen asunnon ikkunaan sitten. Salaa toivon että se kaikki olisi meillä jo. Rakastan niin mielettömästi.
Sitten sinä sanot jotain, mikä saa pelkäämään että sitä kaikkea ei meille tule koskaan. Koska minä olen huono ja vääränlainen ja melkein täydellinen.
Minä tein väärin silloin. Minä kiukuttelen ja itken ja raivoan. Minä en anna koskea ja huudan kurkku suorana.
Mutta muistatko milloin viimeksi? Huomaatko sinä.
Sinä et näe kuinka yritän. Sinä sanot että olen täydellinen kun muutan tän tän tän ja tän. Laihdutan ja en suutu. Ja minä yritän ja yritän, vaikka tiedän että siinä menee pieleen.
"Tule sellaisena kuin olet." Sanoisit joskus niin.
voi tyttö ♥
VastaaPoista