huomenna olen prinsessa.

Ei sillä etten aina olisi. Mutta huomenna erityisesti. On tanssiaiset.

Poikaystävä ei pääse armeijasta sinne. Se ei näe kun olen maailman upein ja säteilen ja se harmittaa minua.

Mutta se kirjoitti minulle kauneimman kirjeen ikinä. Se ei suostunut kirjoittamaan minulle kirjettä, mutta sitten hankin sille kirjepaperia ja -kuoria ja postimerkkejä ja kynän ja kaikki. Ja tänään minua odotti kirje kun tulin kotiin.

Se oli kauneinta mitä kukaan on minulle koskaan kirjoittanut. Tai sanonut. Tai tehnyt.


On se Poikaystävä aika maailman ihanin.

Minusta on kiva kun ihmiset hymyilevät itsekseen.

Sekin kun ihmiset hymyilevät toisilleen.

Ja sellainenkin on ihanaihanakiva, kun näkee pitkästä aikaa uuden kuvan jostakin, josta on välittänyt joskus kamalasti. Ja se näyttää niin hyvinvoivalta siinä kuvassa. Ja hyvältä muutenkin! Ei se silloin ehkä noin hyvältä näyttänyt. Oih.

Toivottavasti se oikeasti voi hyvin. Se olisi kivaa.

pahoin pidetty

Olen vihainen. Toisella tapaamisella sen saa näköjään jo sanoa.

Haen Poikaystävän huomenna pois armeijasta. Enkä päästä sitä enää takaisin.
Aivan typerää ettei tyttöystävän kanssa saa puhua puhelimessa kolmeen päivään.

Ja minulla on ollut paha olla.

Eikä se edes johdu pelkästään siitä etten saa pusuja ja haleja ja silitystä. Eikä edes pelkästään siitä etten saa puhua miksi minulla räjähtää pää.


(Se johtuu siitä että minun pikkusisko pahoinpideltiin eilen.)

sydän sanoo pokspokspokspoks

Jännittää.

Hei, olen surkuhupaisa. (Se kirjoitetaan pienellä, koska pidän siitä enemmän niin.) Minun osoite on Katuoja 10. Hui. Annan kaiken ensitapaamisella.
Sellainen minä olen. Nykyään.

Olen jo pitkään halunnut luoda paikan omalle tajunnanvirralleni ja niin. Minua vähän pelottaa, ettei kukaan pidäkään siitä mitä kirjoitan. Vaikka kai tämä on ennen kaikkea minulle.

Ennen kaikkea minulle.

Minä olen taitava liioittelemaan ylireagoimaan miettimään liikaa. Nimenomaan liikaa. Se on joskus vähän hankalaa. Ihmisten on vaikea olla kun en pysy marginaaleissa.

Minä tulen nykyään kovin helposti onnelliseksi. Liioittelen kuulemma koulun porkkanaraasteesta, mutta se on niin hyvää että tekee minut onnelliseksi. Syön sitä aina paljon, nam. Ja sekin tekee minut onnelliseksi, että pikkuhiljaa jo uskallan sanoa millaisia ihmisiä MINÄ haluan minun ympärilleni. Se on joskus ollut hankalaa.

Rakastan minun toffeenvärisiä sortseja. Sortseja oikeastaan kaikenlaisina. No en. Mutta melkein. Sukkahousuista en pidä, mutta käytän niitä paljon. Sortsit olisi muuten yli puolet vuodesta käyttökelvottomana.

Minä rakastan keskusteluja, kaakaota ja korvapuusteja merenrannassa, (ja oikeastaan kaikkea merenrannassa), Samuli Putroa, runoja, sanoja, tanssia, kirjoittamista. Rakastan paljon asioita. Yhtä Poikaystävääkin. Kyllä minä vihaankin asioita mutta. Ei niistä tarvitse puhua ensitapaamisella.

Minä puhuin paljon. Itsestäni. Kummallista.

Sinun vuorosi.