Jörgen ja Ursula.

Ryhdyn romanttiseksi. Jätän töihin lähtiessä vara-avaimen lipaston päälle, jotta pääset alas tupakalle. Kirjoitan viestin "Moi. Sä et ahdista mua."
Ostan syntymäpäivälahjaksi sinulle Sisua ja mutavettä.

Tunnen kuinka siirrät minuun onnea sormenpäilläsi, piirrät selkään ympyröitä. Hivelet reittä, vatsaa, rintaa. Suutelet kaulaa.
Kerron, kuinka kosketus polvitaipeeseen kutittaa vatsasta.

Nukun hievahtamatta yöt vieressäsi.
Herään ilman niskasärkyä. Vähän kuolaa rinnallasi.

Sinä teet taikoja minussa.

En laita viestiä en laita viestiä en laita viestiä en laita viestiä

Kun kirjoitan sinulle yöllä 3:20 "Parempi ettet laita huomenna viestiä.", aamulla sinulta ei ole tullut mitään. Niin kuin viimeiset viisi viikkoa
joka aamu.

Ja minua suututtaa. Ettet välitä, että olen vihainen. Ettet yritä korjata sitä, mikä minut on saanut ärsyyntymään.

Minä olen koko eilisen puhunut siitä, kuinka sinä olet jotain, minkä minä tahdon katsoa loppuun. Vaikka se vaatii odotusta ja avioeropapereita. Mutta minä tahdon tietää, voisitko sinä tosiaan olla Se.

Silti tänään olen niin kovin vihainen sinulle. Tänään minä olen varma olevani laastari. Oikeasti merkityksetön. Enkä minä voi laittaa sinulle viestiä, koska sinun täytyy tehdä se ensin. Näyttää että on minulla merkitys.

lupaathan yrittää pidellä kiinni, 

kun minä rimpuilen

kaikilla voimillani

älä mene,

vaikka väittäisin tahtovani niin

annathan minulle anteeksi,

etten osaa olla,

odottaa ja luottaa

kosketa minua vielä,

vaikka olen vain sirpaleita

6214

Upotat sormesi hiuksiini. Vihkisormuksesi. Niin kirkasta hopeaa ettei saa piiloon.

Ei, älä kerro minulle. Ei kuulu minulle ei ei ei ei. Ole kiltti.

Vaimo etsii uutta kotia. Ei tämä haittaa.


Miksi minä en tunne edes syyllisyyttä.


Soita minulle.