"Minä en edes tiedä missä me ollaan!"
"Luitko siitä Laajasalon murhasta?"
Ja siinä me istuttiin merenrannassa ja tuijotettiin kaupungin valoja vastarannalla. Vitsailtiin kirveestä sinun takakontissa.
Oli suudelmiakin. Ja kun se puri minun alahuulta, minä olisin halunnut riisua kaikki vaatteet heti. Viime kerrasta on niin aikaa. Suudelmista.
Ja minä sain hymyilemään sen miehen, joka joskus oli minulle vain poika joka ei koskaan hymyile. Nauramaan. Hermostumaan. Pitämään minusta kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti