Tuttu ovimies nyökkää hyväksyvästi kun poistun sinun kanssasi. Sinä olet vielä ihan liian nuori, mutta oi, niin hyvännäköinen. Niin innokas. Suloinen.
Olen tavannut sinut ennenkin. Silti en muistanut sinun nimeäsi, kun törmättiin jo jonossa. Eikä se ollut edes humalan syytä. Et vain koskaan näyttänyt niitä vatsalihaksiasi. Silloin olisin saattanut muistaa.
Enkä minä nähnyt niitä vieläkään. Sinä et ole kaksikymmentäyksi. Saatat olla kaksikymmentäkaksi. En olisi siitä varma, mutta ehkä. Olisi ihana olla noin nuoren ja innokkaan kanssa. Tehdä juttuja, joista sinunlaisesi vain haaveilevat.
(Hyvästeltyäni sinut, hyppään taksiin. Ja menen herra kahdenkymmen ja yhden luo. Minun märkä päiväuneni, ollut jo pitkään. Herra Päiväuni ei lopulta ehkä ollut niin ihmeellinen, kuin olisin toivonut. Mutta oikein ihana silti. Nallekarhu ehkä vähän. Kyllä minä sitäkin uudestaan vielä kokeilisin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti