Voisin mä teille kertoa. Viime viikoista. Kuukausista. Voisin mä kertoa siitä kuinka syksy ei tänä vuonna tuonutkaan levenevää hymyä ja pohjaton onnea.
Siitä miltä tuntuu kesän jälkeen saada sukupuolitautitesteistä positiivisia tuloksia. Voisin mä kertoa kuinka huonoksi sitä itsensä silloin tuntee. Kuinka se hävettää ja ahdistaa. Kuinka niistä ei tahdo päästä eroon. Voisin mä siitä teille kertoa, kuinka ne satunnaiset seksikumppanit siihen suhtautuu.
Voisin mä siitä kertoa, miltä tuntuu laskea niitä miehiä, joiden nimiä ei enää muista. Siitä ettei ole ihan varma lasketaanko pelkkiä suikkareita, vai onko ne pelkästään puolikkaita. Voisin mä siitä teille kertoa, miltä tuntuu lähteä baarin ulkopuolella tapaamansa miehen asunnolle ja ottaa suihin ja kieltäytyä antamasta puhelinnumeroaan. Lähteä spermaa hiuksissaan.
Voisin mä kertoa siitä, miltä tuntuu kun herra Yhdellätoista on uusi tyttöystävä. Siitä kun herra Kahdellatoistakin. Voisin mä siitä kertoa, miltä tuntuu kun Entinen sanoo rakastavansa sen uutta tyttöä enemmän kuin ketään koskaan. Voisin mä siitä kertoa, miltä tuntuu nukahtaa taas yksin.
Voisin mä kertoa herra Espoosta. Baarimikosta. Lassesta. Voisin mä kertoa siitä pojasta, jota sisko kielsi nussimasta. Voisin mä siitä kertoa, kuinka kävin sen sängyssä kahdesti. Ja siitä kuinka sen veljen vein aamuyöllä leikkipuistoon. Voisin mä siitä teille kertoa, kuinka vietin kesän romanttisimman hetken aamuyöllä meressä, murhan yrityksestä tuomitun miehen kanssa.
Voisin mä siitä kaikesta teille kertoa. Mutta en mä sitten jotenkin kuitenkaan.
